Siljan Turun laivat - s/s Bore

Vuonna 1960 valmistui Höyrylaiva Oy Borelle viimeinen matkustajahöyrylaiva s/s Bore.

Köli laskettiin syyskuussa 1958 Oskarshamnin telakalla Ruotsissa. Maaliskuussa 1959 Rouva Irma (Kim) von Rettig kastoi aluksen Boreksi, jonka jälkeen alus laskettiin vesille.

Luovutettiin Höyrylaiva Oy Borelle 5. huhtikuuta 1960. Lähti Oskarshamnista koematkalle kohti Nynäshamnia ja seuraavana päivänä Nynäshamnista kohti Turkua. Aloitti liikennöimisen Turusta Maarianhaminan kautta Tukholman Skeppsbronille 12.4.1960.

s/s Boren kyytiin mahtui yli 1000 matkustajaa ja kyytiin pystyttiin lastaamaan sivuportista parikymmentä henkilöautoa ja muutaman bussin.

Kuvia s/s Borelta 1960-luvulta.

s/s Boren kansikartta 1960-luvulta.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Alkuvuosina s/s Bore liikennöi Turun ja Tukholman Skepssbronin välistä linjaa, mutta vuodesta 1967 lähtien s/s Bore liikennöi kausittain myös Helsingistä Tukholman Skeppsbronille.

Mainos keväältä 1963.

"Matkustaja-autolautta Bore on ensimmäinen laiva, jossa sivuportti autojen ajoon suoraan autokannelle, mutta samalla tavanomainen höyryalus mukavine tiloineen matkustajien viihtyiselle merimatkalle"

Mainos vuodelta 1966.

"Bore-laivat ovat laajalti tunnettuja kuuluisan hyvästä ruuastaan. Niissä halutaan matkustajan viihtyvän yhtä hyvin kuin parhaissa ravintoloissa. Boren kattaman pöydän ääressä voitte todella herkutella yleellisesti koko perheen kanssa."

Mainos vuodelta 1968.

Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1970 merkitsi virstanpylvästä: uusi yhteistyö-sopimus muutti Siljavarustamon toiminnan. Siljavarustamon omat laivat ja miehistöt siirrettiin emoyhtiöille  ja Siljavarustamon varsinainen varustamotoiminta päättyi 1973.



Siljavarustamo muutti nimensä Oy Silja Line Ab:ksi ja keskittyi markkinoimaan ja hoitamaan emoyhtiöiden liikennettä Helsinki/Turku-Tukholma -reiteillä.

s/s Bore sai kylkeensä Silja Line -tekstin ja pari vuotta aiemmin käyttöön otetun hylje-logon.

s/s Boren tekniset tiedot vuodelta 1970.

Vuonna 1972 keulanosturin tilalle rakennettiin uusi ruokasali.

Baari venekannella.

Uusi monitoimitila, joka toimi ruokasalina, tanssisalonkina ja kokoustilana.

Alkuperäinen ruokasali.

Grilliravintola.

Kahvila venekannen peräosassa.

Bossanova yökerho.

Hytti.

Kansikartta vuodelta 1972.  (Klikkaamalla keskimmäistä kuvaa saat sen suuremmaksi)

Mainos keväältä 1974.

s/s Bore Silja Linen logolla varustettuna.

Mainos syksyltä 1975.

s/s Bore matkalla Turkuun.

Mainos kesältä 1976.  Liikenteessä oli myös s/s Bore Nord, joka oli entinen Stockholms Rederi Ab Svean s/s Birger Jarl. Birger Jarlista voit lukea lisää aiemmin ilmestyneestä julkaisusta.

Skeppsbronin liikenne lopetettiin elokuun lopussa vuonna 1976.

Vuosina 1977 - 1981 alus liikennöi s/s Borea -nimisenä Jakob Linesin liikenteessä. Alkuvuodesta 1979 alus oli rahdattu Norjaan asuntolaivaksi ja alkukesästä 1981 Folklinen liikenteeseen. Joulukuussa 1981 Borea suuntasi Algeriaan, kanadalaisten työmiesten asuntolaivaksi. Keväällä 1984 Borea palasi Suomeen ja liikennöi kesän ajan Aura Linen liikenteessä Turusta Tukholmaan.

Vuonna 1985 alus myytiin Aqua Culture Industries Inc. -yhtiölle (Vanderbilt Steamship Co,) maailmanlaajuiseen luksusluokan risteilyliikenteeseen. Alusta oli tarkoitus remoitoida 15 miljoonalla dollarilla. Kaupat kuitenkin peruuntuivat ja alus palasi edellisen omistajan haltuun. Kotkalaisen Rannikkolinjat Oy:n (vuodesta 1990 Kristina Cruises) omistukseen laiva päätyi tammikussa 1987.

Höyrykoneet vaihdettiin dieselmoottoreihin Kotkassa heinäkuussa 1987.

Kristina Reginana laiva liikennöi maailman merilla elokuuhun 2010 asti. Jonka jälkeen laiva telakoitiin ja maalattiin alkuperäisen väriseksi.

Lokakuussa 2010 alus saapui Aurajokeen ja toukokuussa 2011 se kiinnittyi nykyiselle paikalleen Forum Marinumin museolaivojen viereen.

Itse olen yöpynyt Borella pariin otteseen heinäkuussa 2007 ja helmikuussa 2019.

Yöpymisen Borelta voit varata kätevästi tämän linkin kautta.

Muista Siljan Turun laivoista pääset lukemaan klikkaamalla tästä.

Siljan Turun laivat - m/s Botnia

Siljavarustamo tilasi uudisrakennuksen Wärtsilän Helsingin telakalta 10.12.1965.

Tilattu alus muistutti ulkoisesti m/s Skandiaa ja m/s Nordiaa. Sisätilojen osalta alus suunniteltiin kokonaan uudelleen, Turun liikenteestä saatujen kokemusten perusteella.

2.3.1967 Rouva Disan von Rettig kastoi aluksen m/s Botniaksi.

Kasteen jälkeen m/s Botnia laskettiin vesille.

m/s Botnia luovutettiin Oy Siljavarustamolle 30.10.1967.

m/s  Botnia asetettiin liikenteeseen Turku-Maarianhamina/Långnäs-Tukholma -reitille 1.11.1967. (Klikkamaalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

m/s Botnia esiteltiin yleisölle Tukholman Skeppsbronilla 2.11.1967. (Klikkamaalla kuvaa saat sen suuremmaksi) 

m/s Botnian erikoisuutena oli kahdeksan dieselmoottoria sijoitettuna yhteen kerrokseen. Aiemmin alusten koneet olivat sijoitettu useampaan kerrokseen. Aluksen maksinopeus oli 19 solmua.

Sauna sijaitsi C-kannella, missä myös osa aluksen hyteistä sijatsi. D-kannelta löytyi kampaamo.

Autokannelle henkilöautoja voitiin ottaa 200 tai vaihtoehtoisesti 24 rekkaa ja muutama henkilöauto.


Matkustajia kyytiin voitiin ottaa 1000. Hyttipaikkojen määrää oli lisätty ja 73 hytissä oli vajaa 200 vuodepaikkaa. Suurin osa hyteistä oli kahdelle hengelle.

Matkustajahytteijä verrattiin makuuvaunuosastoihin. Niissä oli riittävä tila yhden yön viettämiseen ja vähäiset matkatavarat pystyi ottamaan hyttiin mukaan. Laivan sivuissa olevat hytit saivat valoa suurista suorakaiteen mallisista ikkunoista, kun taas keskilaivan hytit olivat sähkövalon varassa.

Laivan yleiset tilat sijaitsivat pääasiassa sisääntulokannella (A-kansi) ja venekannella. Purserin toimisto, vaatesäilytys ja matkatavarahuone olivat sijoitettu sisääntuloaulan yhteyteen.

Yleistilojen koristelu on niukkaa. Puulajeina oli käytetty teakia, saarnia, palisanteria, seetriä, punapyökkiä ja mahonkia. Seinät oli maalattuja tai päällystettyjä muovilla ja muutenkin muovi hallitsi sisustuksessa.

Lasten leikkihuone sijaitsi A-kannella. Leikkihuoneen vierestä oli lastenhoitohuone.

Leikkihuoneen vieressä sijaitsevasta istumasalongista löytyi 72 lentokonetuolia.

112 paikkaiseseen ruokasaliin katettiin perinteinen voileipäpöytä.

Ruokasalin seinää koristivat taiteilija Taisto Kaasisen kala-aiheiset mosaiikkityöt.

Keittiö.

159 paikkainen  kahvila sijaitsi ruokasalin vieressä.

Venekannen keulassa sijaitsevasta tupakkasalongista (122 paikkaa) löytyi aluksen baari ja pieni tanssilattia.

Valintamyymälässä myytiin alkoholijuomat, tupakat ja makeiset ja perinteisestä kioskista puolestaan hajuvedet ja muut kauneudenhoitoon liittyvät tuotteet.

Venekannen peräosassa sijaitsi 34 paikkainen kansikahvila.

Kansikahvilan yhteydessä oli  20 paikkainen kokoushuone.

Komentosilta.

m/s Botnian kansikartta. (Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi)

Turku - Ahvenanmaa - Norrtälje -reitille alus siirrettiin 15.11.1967.

Joulukuusta 1967 toukokuuhun 1968 alus liikennöi Turusta Tukholmaan.

Kesällä 1968 m/s Botnia liikennöi Turusta klo 11.10 lähtöä ja Norrtäljestä klo 22.30 lähtöä.

Syyskuussa liikenne jatkui Turkun ja Tukholman välillä.

m/s Ilmatar törmäsi yöllä sakeassa sumussa m/s Botnian kylkeen Stora Gottholmenin ja Stockgrundin välillä Ahvenanmaan itäpuolella, lähellä Långnäsin satamaa.

m/s Ilmattaren keula repi m/s Botnian kylkeen noin 30 metrin mittaisen lähes vesirajasta komentosiltaan ulottuvan aukon ja pyyhkäisi samalla yhdessä hetkessä olemattomiin kahdeksan alakannen hyttiä. Hyttien jäännösten joukosta löydettiin kolme kuolonuhria ja seitsemän loukkaantunutta, joista yksi menehtyi myöhemmin Maarianhaminan sairaalassa. m/s Ilmattaren komentosillalla m/s Botnia havaittiin vasta sitten, kun laivat olivat törmäysetäisyydellä toisistaan. Ilmattaren vauhti oli ollut 6–7 solmua. 

Törmäyskohdalla olleet rekka-autot estivät osaltaan vielä tuhoisampien jälkien syntymisen.

Onnettomuuden jälkeen alukset ajoivat Långnäsiin, josta matkustajat jatkoivat matkaansa m/s Nordialla Norrtäljeen ja autot m/s Holmialla Tukholmaan.

Långnäsista alus siirrettiin Turkuun korjattavaksi.

Onnettomuuden jälkiä sisätiloissa.

m/s Botnia palasi liikenteeseen Turku - Tukholma -reitille 17.12.1968.

Kesällä 1969 m/s Botnia liikennöi Turusta Ahvenanmaan kautta Norrtäljeen.

Kesäkauden jälkeen liikenne jatkui Turku - Tukholma -reitillä.

Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1970 merkitsi virstanpylvästä: uusi yhteistyösopimus muutti Siljavarustamon toiminnan. Emoyhtiöt ottivat laivaston ja miehistön.

Siljavarustamo muutti nimensä Oy Silja Line Ab:ksi ja keskittyi markkinoimaan ja hoitamaan liikennettä. Laivojen kylkiin maalattiin Silja Line nimi ja uusi hylje-kuvio. Siljavarustamon varsinainen varustamotoiminta päättyi kokonaan vuonna 1973.

Turku - Norttälje -reitille oli vuokrattu ajalla 21.4.- 3.5.1970 m/s Nordek (Jakob Lines) ja ajalla 28.5. - 21.12.1970 m/s Donautal (Partenreederei M.S. "Donautal").

Aluksen omistus siirtyi Höyrylaiva Oy Borelle 30.4.1970.

Vuonna 1970 kansikahvilan tilalle rakennettiin yökerho.

Kesäkauden 1970 m/s Botnia liikennöi Turusta Ahvenanmaan kautta Norrtäljeen.

Lokakuussa alus palasi Turku - Tukholma -reitille.

Mainos vuodelta 1971.

m/s Floria ja m/s Botnia.

Mainos vuodelta 1972.

m/s Botnia jatkoi Silja Linen liikenteessä aina vuoteen 1975 saakka. Toukokuussa 1975 m/s Botnia myytiin 20 385 000 markalla espanjalaiselle Compañia Trasmediterranea S.A:lle

Alus sai uudeksi nimekseen m/s Ciudad de la Laguna ja se liikennöi Las Palmas - Santa Cruz de Tenerife - reitillä. Syksyllä 1995 alus liikennöi väliaikaisesti Almerían ja Melillan välisessa liikenteessä. Huhtikuussa 1997 alus siirrettiin Valencian ja Palma de Mallorcan väliseen liikenteeseen.


Huhtikuussa 1999 espanjalainen Naviera Armas S.A. osti aluksen ja antoi sille nimen m/s Volcan de Tenagua. Alus teki yhden päivän kestäviä risteilyjä Las Palmas de Gran Canariasta. 1.6.2004 alus siirtyi liikennöimään El Hierro–Los Christianos -reitille. Kesäkuussa 2007 alus rekisteröitiin Panaman lipun alle nimellä m/s Assalama. 10.12. alus siirtyi reitille Puerto del Rosario–Tarfaya.

30.4.2008 alus ajoi karille Tarfayan edustalla vain vähän sen jälkeen, kun se oli lähtenyt kohti Kanarian saariin kuuluvaa Fuerteventuran saarta. Nopeasti pahentuneen vuodon takia aluksen kapteeni määräsi matkustajat pelastusveneisiin. Lauttaa yritettiin vielä hinata takaisin Tarfayaan, mutta yritys epäonnistui ja lautta upposi. Pelastustöihin osallistui paikallisia kalastajia ja Marokon laivaston aluksia. Suurin osa uponneen lautan matkustajista oli Marokon tai Espanjan kansalaisia. Vahingot todettiin niin suuriksi, että aluksen korjaaminen katsottiin kannattamattomaksi ja alus siirtyi vakuutusyhtiön omistukseen.

Muista Siljan Turun laivoista pääset lukemaan klikkaamalla tästä.