Kävimme viettämässä minilomaa aikuisten kesken lokakuun ensimmäisenä viikonloppuna. Aikataulullisista syistä suuntasimme hotellimatkalle Tallinnaan.
Lapset oli viety mummilaan hoitoon jo edellisenä iltana, joten lauantaina pääsimme lähtemään kotoa kohti Länsiterminaalia. Autollekin löytyi maksuton kadunvarsipaikka muutaman sadan metrin päässä terminaalista.
Matkamme Tallinnaan alkoi Megastarin 10.30 lähdöllä.
Hyvä paikka löytyi Victory pubista ja siellä tulkin melkein koko matka istuttua.
Viereisestä Fast Lanesta sai eväät myös kätevästi pubin puolelle.
Hieman ennen Tallinnaan saapumista kävimme vielä Traveller Superstoressa katselemassa ostosvinkkejä paluumatkalla.
Tallinnan päässä maihin pääsi vapaasti, ketään ei edelleenkään kiinnostanut rokotetodistukset yms. mitä kuitenkin suomalaisilta matkailijoilta tällä hetkellä vaaditaan.
Hotelliksi valikoitui Tallink City Hotel. Hotelliin olin päässyt tutustumaan syyskuun alussa ja uudistetut huoneet tekivät vaikutuksen.
Vaikka olimme hotellissa jo hyvissä ajoin, oli huone jo valmiina ja pääsimme kirjautumaan hotelliin.
Syyskuussa Club One -asiakkaille oli hyvä tarjous hotellimatkasta ja sitä hyödyntäen tuli varattua saunallinen sviitti.
"Tyylikäs ja edustava kahden huoneen sekä saunan käsittävä sviitti (56 m²) sijaitsee hotellin 10. kerroksessa. Olohuoneessa on vuodesohva, joka toimii myös enintään kahden lapsen lisävuoteena."
"Upea näköala ympäröivään kaupunkiin ja ihana sauna tekevät lyhyestäkin viikonloppulomasta täydellisen."
Sviitti oli yhtä kiva kuin esittelykierroksella syyskuussa, joten tältä osin matka alkoi hyvin.
Boltin kyydillä suuntasimme hotellilta Ülemisten ostoskeskukseen.
Ostoskeskuksessa noin puolella oli kasvomaskit naamalla ja lopuilla ei.
Ensimmäinen kosketus epäonnistuneisiin ravintolakokemuksiin alkoi jo kun KFC:ssä odottelimme muutamaa kanapalaa noin puoli tuntia. Todellista pikaruokaa.
Ostosten lomassa oluelle pääsi vasta, kun näytti koronatodistuksen.
Hyviä ja edullisia ostoksia tuli kuitenkin tehtyä, vaikka aikaa tuhraantui siihen kanapalojen odottamiseen.
Illan hämärtyessä oli aika lähteä illalliselle vanhaankaupunkiin.
Illalliselle olin varannut pöydän NokNokista, missä en aikaisemmin ollut vielä ehtinyt käymään. Sisälle tullessa tarkastettiin reippaana koronatodistukset ja siihen se reippaus palvelun osalta jäi.
Eihän täälläkään kaikki ihan putkeen mennyt, netistä etukäteen katsottua valmista menua ei ollutkaan saatavilla ja tarjoilijan mielestä sellaista ei tarjolla ole ollutkaan, vaikka se neljälle kielellä nettisivuilta löytyy.
No päätimme aloittaa alkuruokavalikoimalla. Alkuruokavalikoima oli aikamoinen pettymys. Buffetista tutut kanavartaat kuivaksi paisttuna ja haalena tarjotut katkaravut ja kala/rapupihvit. Kastikkeet pelastivat osan annoksesta samoin kevätkääryleet, jotka nekin oli valmista tavaraa. Alkuruoan jälkeen olisi maistunut myös pääruoka sekä jälkiruoka, mutta ketään ei kiinnostanut asiakaspalvelu. 1,5 tunnin istumisen jälkeen oli olo jo turhautunut ja peli ravintolapuolelta menetetty. Kävelimme tiskille ja tilasimme laskun ja lähdimme pettyneenä pois.
Hotellille suuntasimme Raatihuoneentorin kautta. Olisihan sielläkin voinut mennä johonkin ravintolaan jatkamaan ruokailua, mutta jatkoimme kuitenkin hotellille.
Grill Housessa olisi ollut myös väljää ja mahdollista jatkaa ruokailua, mutta jäimme aulabaarin. Aulabaarin listalta kun oli saatavilla evästä myös pienempään nälkään. Olisihan se pitänyt jo arvata, että tämäkään ei mene putkeen, kun baarissa työskentelevää kiinnosti enemmän seurustelu tuttavien kanssa kuin asiakaspalvelu.
Tilasimme kuitenkin Antipasto-lautasen ja punaviiniä sen seuraksi. Punaviinit oli melkein juotu ja suhteellisen simppelin annoksen tilaamisesta oli kulunut jo puoli tuntia. Siinä vaiheessa alkoi jo usko loppua ja lähdimme kyselemään annoksen perään.
Loppui baarin työntekijältä seurustelu tuttavien kanssa ja hän lähti kohti keittiötä ja muutaman minuutin päästä tuli annos, joka ei ihan vastannut sitä mitä listalla luvattiin. Mielenkiinto aulabaarin palveluihin loppui siihen ja otimme annoksen mukaan huoneeseen. Jälkikäteen ajateltuna samanlaisen annoksen olisi saanut kasattua huomattavasti nopeammin ja edullisemin viereisestä Rimistä.
Hyvin nukutun yön ja aamaisen jälkeen olikin aika laittaa tavarat kasaan ja lähteä kohti satamaa.
Avauduin jo tuosta Tallinnan ravintoloiden koronakoomasta henkilökohtaisellani Facebook-sivulla ja Instagram-tilillä ja sain kuulla, että Tallinnassa on kova pula ravintola-alan työntekijöistä. No sama pula on meillä Suomessakin (itse myös ravintola-alalla), mutta jos ravintola on päätetty pitää auki olisi edes sinne otetut asiakkaat pystyttävä palvelemaan. Tällä menolla häviää ne viimeisetkin asiakkaat.
Nauticassa tuli vielä tehtyä hyviä löytöjä myymälöistä. Hyvin huomasi täälläkin eron palvelussa, osa myyjistä nojaili kassapöytään ja selaili mielelummin puhelinta kuin palvelivat asiakkaita. Osassa taas asiakaspalvelu oli pääasiassa. Eikä tarvitse arvata kummalla tavalla saa enemmän rahaa kassaan.
Paluumatkalle lähdettiin Megastarin 13.30 lähdöllä, jossa olikin menijöitä melkein yhtä paljon kuin aikanan ennen koronaa.
Pikkaisen oli enemmän tavaraa paluumatkalla kuin menomatkalla.
Fast Lanesta löytyi taas evästä, vaikka tällä kertaa ei niin nopeasti kuin menomatkalla.
Ostoksilla ehti käydä useammankin kerran.
Samalla tuli testattua myös uusia itsepalvelukassoja. Yhden olutpullon kanssa piti kutsua myyjä tarkistamaan ikä, mutta aikaisemmin kaksi olutlaatikkoa sai ostettua ilman tarkistusta.
Silja Europa jäi taakse, kun Megastar painoi ohi.
Mutta huonoista ravintolakokemuksista huolimatta miniloma Tallinnassa oli mukava irtiotto töiden lomassa. Nyt jaksaa taas tehdä töitä ja keskittyä asiakaspalveluun, vaikka sitä työvoimapulaa omalla alalla onkin ja siitä johtuen ajoittain kiirettä töissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti