keskiviikko 8. toukokuuta 2019

100 vuotta Helsingistä Tukholmaan - Ympäri vuoden Helsingistä Tukholmaan


Vuonna 1972 alkoi Silja Linen autolauttaliikenne Helsingistä Tukholman, samalla liikenteestä tuli ympärivuotista.


Siljavarustamo oli tilannut alukset Dubigeon-Normandien telakalta Ranskan Nantesista joulukuussa 1969. Laivat päädyttiin tilaamaan Ranskasta, koska telakan toimitusaika oli lyhyempi kuin suomalaisilla telakoilla olisi ollut.

Laivojen tilaussopimukset siirtyivät myöhemmin Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiölle ja Stockholms Rederi AB Svealle.


Markkinoinnissa uusien laivojen sisutuksen mainittiin olevan risteilyalusten tasoista. Vaikka alukset rakennettiin Ranskassa oli niissä edustettuna myös suomalainen työ. Noin 40 miljoonan arvoisesta tilauksesta oli 15 prosentin osuus varattu rakennussopimuksessa suomalaisille ja muille pohjoismaisille alihankinnoille. Huonekalut, astiastot, levyt ja katot, apukoneet ja puhelinjärjestelmä olivat suomalaista tekoa.


Laivalle oli suunniteltu samoja palveluita, mitkä olivat jo tuttuja matkustajille Siljavarustamon vanhemmilta autolautoilta. m/s Aallottaren sisustus oli professori Bengt Lundstenin ja arkkitehti Annukka Mikkilän suunnittelema, lukuunottamatta tupakkasalonkia, mikä oli jätetty ranskalaisten vastuulle. m/s Svea Reginan sisustus, lukuunottamatta tupakkasalokia, oli ruotsalaisen arkkitehti Eva Ralfin käsialaa.


Matkustajien viihtyvyyttä ajatellen oli ruokaravintolat ja baarit keskitetty samalla kannelle.




Hyttejä tulisi olemaan 160, joissa suurimmassa osassa olisi varustettu omalla wc:llä ja suihkulla. Verovapaita ostoksia varten sisääntulokannella oli suunniteltu itsepalvelumyymälä.



Kaksikerroksinen saunaosasto rakennettiin autokannen alapuolella.


Yökerho sijaitsi myös autokannen alapuolella, saunaosaston vieressä.




Ensimmäinen uudisrakennuksista laskettiin vesille Nantesissa 23.7.1971, kun SHO:n toimitusjohtaja Lars Langenskiöldin puolisi Gustavine Lagenskiöld kastoi aluksen m/s Aallottareksi.



Sisaralukset m/s Aallotar ja m/s Svea Regina olivat suunniteltu ympärivuotiseen liikenteeseen ja ne olivat varustettu jäänmurtokeulalla ja tehokkailla koneilla (16 000 hv), missä oli voimaa enemmän kuin voimakkaimmissa suomalaisissa jäänmurtajissa.

m/s Aallotar oli myös Suomen ensimmäinen matkustaja-alus, jossa oli evävakaimet. Evävakaajat maksoivat miljoona markkaa, mikä on yksi syy miksei niitä aiemmin ollut laivoihin rakennusvaiheessa asennettu. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.)


Lakot viivästyttivät laivan luovutusta, kun alunperin luovutus olisi pitänyt tapahtua joulukuussa 1971. m/s Aallotar luovutettiin SHO:lle 17.2.1972, minkä jälkeen sitä esiteltiin Lontoossa, Amsterdamissa ja Hampurissa ennen Helsinkiin saapumista. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.)



m/s Aallotar saapui Helsinkiin 28.2.1972 ja samana päivänä sitä esiteltiin kunniavieraille, matkatoimistoille ja lehdistölle.



Neitsytmatkalleen kohti Tukholmaa m/s Aallotar lähti 29.2.1972. Matkassa oli mukana 250 kutsuvierasta.


 m/s Aallotar aloitti liikennöimisen Helsingin ja Tukholman välillä 2. maaliskuuta 1972, samalla reitin aikataulu muuttui. Matka nopeutui viisi tuntia 21 solmun nopeutta ajettaessa. Lähtö molemmista satamista oli jatkossa klo 18.00 ja perillä oltiin seuraavana aamuna klo 9.00.

Tukholmassa m/s Aallotar liikennöi Värtanin autolauttasatamaan, minne Siljavarustamo oli aloittanut liikennöinnin Naantalista vuonna 1965.




Matkustajia nousemassa laivaan Helsingissä.





Autojen lastausta Helsingissä.





Lähdön tunnelmia.


m/s Aallotar merkitsi vallankumousta erityisesti Helsingin liikenteessä ja kiinnostus Tukholmaan matkustamista kohtaan lisääntyi nopeasti.





Keskuussa 1972 saapui reitille myös sisaralus m/s Svea Regina, mikä mahdollisti päivittäiset lähdöt molemmista satamista. m/s Svea Regina oli laskettu vesille joulukuussa 1971, mutta nimen se sai kasteessa vasta toukokuussa 1972, kun Ingegerd Hägglöf kastoi aluksen.



m/s Svea Regina Helsingissä.

Mainos vuodelta 1973.


Laivat olivat sisustettu korkeatasoisesti ja sisätilat olivat kaikkien matkustajien käytössä ilman luokkajakoa. Laivoista tuli hyvin suosittuja ja ne todettiin liian pieniksi kysyntään nähden. Tästä johtuen jokainen Siljan osakasvarustamo tilasi jo vuonna 1973 uudet isommat sisaralukset samaiselta telakalta.


m/s Aallottaressa oli 8. kantta. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.)


A-kannella sijaitsivat luksushytit, kokoushuoneet ja istumasalonki kansimatkustajille. B-kansi oli ravintolakansi ja C-kannella sijaitsivat suurin osa hyteistä, leikkihuone, valintamyymälä ja laivan neuvonta. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.)


D- ja E-kansilla sijaitseville autokansille mahtui 170 henkilöautoa. Autokansien sivuilla oli myös hyttejä. F-kannella sijaitsivat kuljettajien hytit, yökerho ja saunaosasto. G-kannella oli uima-allas, pesuhuoneet ja saunat. Molempien laivojen yleiset tilat olivat nimetty vanhojen laivojen mukaan. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi.)




Laivan ylimmällä kannella sijaitsivat tilavat luksushytit. m/s Aallottaren luksushytissä väritys oli rauhallisempi, kun taas m/s Svea Reginalla oli käytetty sisutuksessa enemmän väriä.



Autokannen yläpuoliset hytit olivat varustettu omalla wc:llä ja suihkulla, mikä tuohon aikaan oli yleellistä.



Autokannen sivuilla ja alapuolella sijaitsevissa hyteissä vessat ja suihkut löytyivät käytäviltä. C-kannelta löytyi lisäksi neljä hyttiä pyörätuolin kanssa matkustaville.



Sisääntulokannella sijaitsi suurin osa hyteistä ja laivan neuvonta, jota myös purserin toimistoksi kutsuttiin.



C-kannen perässä oli lapsille oma leikkihuone liukumäkineen. Pienet lapset pystyi jättämään huolettomasti leikkihuoneeseen, jossa koulutettu hoitaja ohjasi leikkejä siinä samalla huolehti  vieressä olevasta vauvaosastosta, minne pystyi kaikkein pienimmät jättämään nukkumaan.


Lasten leikkiessä leikkihuoneessa oli aikuisilla omaa aikaa käytettäväksi esimerkiksi ostosten tekemiseen samalla kannella sijaitsevassa verovapaassa valintamyymälässä.

Valintamyymälässä pääsi itse tutkimaan tuotteita, eikä tarvinnut jännittää vieraskielisten nimien lausumista.


Ensimmäinen itsepalvelumyymälä rakennettiin vuonna 1966 valmistuneelle m/s Fennialla, sitä ennen tuliaiset ostettiin pienistä kioskeista.






B-kannen perässä sijaitsevassa ruokasalissa oli tarjolla perinteiset voileipäpöydän herkut. lisäksi ravintolasalista sai erotettua tarvittaessa neljä erillistä tilaa kokousmatkustajia varten.




Uutuutena samalta kannelta löytyi pirteästi sisustettu grilliravintola.

Englantilainen pub.


Tupakkasalonki oli sisustettu ranskalaisittain.


Molemmilla laivoille ei värejä säästelty, sillä sinistä, punaista, keltaista, vihreätä, harmaata, ruskeata ja valkoista oli reilulla kädellä kokolattiamattoihin, kattoritilöihin, seiniin, verhoihin, huonekaluihin, porraskaiteisiin ja kaikkeen mihin silmä osuu. Arkkitehtien tavoitteena oli tehdä laivoista iloisia.


Illan hämärtyessä juhlat jatkuivat F-kannella sijaitsevassa yökerhossa, joka m/s Aallottarella oli nimeltään Poseidon ja m/s Svea Reginalla Fortuna.





Molemmilta laivoilta löytyi viisi saunaa, kaksi matkustajille, kaksi miehistölle ja yksi päällystölle. Saunaosaston uima-altaaseen mahtui 30 tonnia vettä.


Vuonna 1974 Tukholman Värtanille valmistui uusi moderni matkustajaterminaali. Matkustajaterminaalia laajennettiin ensimmäisen kerran vuonna 1979 ja seuraavan kerran 1986. Terminaali palveli Silja Linen laivojen matkustajia aina vuoteen 2016, jolloin Värtahamnenin uusi matkustajaterminaali avattiin.



m/s Aallotar ja m/s Svea Regina liikennöivät Helsinki - Tukholma -linjalla vuoteen 1975 asti, jolloin uudet ranskattaret valmistuivat.



Vanhemmat ranskattaret jatkoivat liikennöintia Turku - Norrtälje -linjalla, aina syksyyn 1976 saakka, jolloin reitti lopetettiin.


m/s Aallotar poistettiin liikenteestä syyskuussa 1976. Kevättalvella 1977 se toimi majoituslaivana Norjan Haugesundissa.


Lokakuussa 1977 m/s Aallotar vuokrattiin Polska Zegluga Baltyckalle, joka osti aluksen  toukokuussa 1978. m/s Rogalin -nimisenä alus liikennöi Helsingin ja Gdanskin välillä.
Myöhemmin alus liikennöi Nynäshamn - Gdansk -reitillä, oli välillä vuokrattuna Islantiin ja Irlantiin. Vuonna 2003 alus poistettiin liikenteestä ja romutettiin Intiassa.



m/s Svea Regina.


m/s Svea Regina puolestaan vuokrattiin Algeriaan vuonna 1977 ja asuntolaivaksi Norjaan keväällä 1978.


Kesän 1978 m/s Svea Regina liikennöi Silja Linen Turku - Tukholma -reitillä, minkä jälkeen se myytiin SHO:lle, joka lyhensi nimen m/s Reginaksi. Syksystä 1978 kevääseen 1979 alus oli rahdattuna Puolaan ja keväästä 1979 lähtien alus liikennöi Silja Cruisesin risteilyliikenteessä mm. Norjan vuonoilla.


Kreikkaan m/s Regina myytiin marraskuussa 1979, missä se sai nimekseen m/s Mediterranean Sun. Kolme vuotta myöhemmin nimeksi oli vaihtunut m/s Odysseas Elytis ja vuonna 1985 oli vuorossa päiväristeilyjä Floridasta m/s Scandinavian Sky -nimisenä.




Vuonna 1989 alus palasi Suomeen, kun Palkkiyhtymä Oy osti aluksen ja antoi sille nimeksi m/s Tallink. Näin vanhasta m/s Svea Reginasta tuli Tallinkin ensimmäinen matkustajalaiva. Tallinkin liikenteessä kotisatama vaihtui Helsingistä Tallinnan jo vuonna 1992 ja omistajat vaihtuivat vuosien saatossa. Vuonna 1996 alus riisuttiin Tallinnassa ja vuonna 1998 se saatiin myytyä Punaisemmeren liikenteeseen. Vuonna 2005 alus lähti Jeddasta kohti Intiaa romuttamolle.


Blogisarjan etusivulle pääset tästä.