keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

100 vuotta Helsingistä Tukholmaan - Helsingin Olympialaiset & Olympialaivat


1950-luvun alku oli uusien alusten aikaa, sillä vuonna 1952 oli Helsinki olympialaisten isäntäkaupunkina.


Helsingin kaupunki rakensi Eteläsatamaan uuden matkustajaterminaalin ja laiturin. Eteläsataman altaan länsireunalla oleva Olympiaterminaali valmistui vuonna 1952. Terminaalirakennus on arkkitehtitoimisto Hytönen-Luukkosen suunnittelema, pinta-alaltaan  5 296 m². Rakennuksen valmistumisajankohtana Helsingin matkustajaliikenne vuosittain oli noin 90 000 matkustajaa. liikennettä oli vain kesä- ja syyssesonkina.



SHO, Bore ja Svea varautuivat kasvaviin matkustajamääriin rakennuttamalla uudet matkustajalaivat. "Olympialaivat" olivat matkustaja-aluksia, jotka saattoivat ottaa kyytiin vain 20 - 25 henkilöautoa.




SHO:n laiva rakennettiin Tanskassa Helsingørin telakalla. Tammikuussa 1952 rouva Alli Paasikivi antoi kasteessa laivalle nimeksi s/s Aallotar, jonka jälkeen oli vesillalaskun vuoro.



s/s Aallotar aapui ensimmäisen kerran Helsingin Olympialaituriin 19.6.1952, jolloin vihittiin käyttöön uusi matkustajalaituri paviljonkeineen. Samana päivänä kello 19.00 laiva lähti ensimmäisen kerran Tukholmaan. s/s Aallotar oli ainoa Olympialaivoista, mikä ehti valmistua ennen olympialaisia.

s/s Aallotar liikennöi kesäisin Helsinki - Tukholma -reitillä ja talvisin Turusta Tukholmaan.




s/s Aallottaren sisätiloja.




s/s Aallotarta uudisetettiin Wärtsilän Hietalahden telakalla vuonna 1964, jonka jälkeen se liikennöi Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö eri reitillä.



Vuonna 1971 alus myytiin Höyrylaiva Osakeyhtiö Borelle, joka asetti sen kesäksi Silja Linen Helsinki - Tukholma -reitille. Kesän jälkeen alus siirtyi Jakob Linesin liikenteeseen s/s Bore II -nimisenä.




s/s Bore II:n  kansikartta vuodelta 1972.
(Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi)


Talvella alusta uudistettiin risteilyliikenteeseen sopivaksi ja keväällä oli Maarianhaminan risteilyiden vuoro. Tallinna ja Leningrad olivat kesän risteilykohteita. Marraskuussa 1973 alus tuhoutui tulipalossa Aurajoen varressa.


Toinen Olympialaivoista laskettiin vesille Oskarshamnsin telakalla syyskuussa 1952, kun Disan von Rettig kastoi aluksen s/s Bore III:ksi.

Alus luovutettiin Höyrylaiva Osakeyhtiö Borelle joulukuussa 1952. Bore III liikennöi pääasiassa Turusta Tukholmaan, mutta useana kesänä laiva liikennöi myös Helsingistä Tukholmaan.


s/s Bore III:n  kansikartta 1960-luvulta.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)


Silja Linen liikenteessä s/s Bore III liikennöi vuodesta 1970 mm. Helsingistä Tukholmaan sekä risteilyliikenteessä Tukholmasta Maarianhaminaan.



s/s Bore III:n sisätiloja.



Vuonna 1973 alusta uudistettiin Tukholmassa Beckholmenin telakalla risteilyliikenteeseen sopivaksi ja samalla ensimmäinen savupiippu poistettiin ja sen tilalle rakennettiin uusia hyttejä.


Kesät alus liikennöi Boren risteilyliiketeessä ja talvikaudet Silja Linen liikenteessä.


s/s Bore III:n liikennöinti päättyi kesän 1976 jälkeen. Alus myytiin Midwest Cruises Panama S.A:lle, joka antoi alukselle nimeksi s/s Lowell Thomas Explorer. Joulukuussa 1977 alus tuhoutui tulipalossa Montrealin satamassa s/s Royal Clipper -nimisenä.


Kolmas Olympialaivoista rakennettiin Finnbodan telakalla Tukholmassa.


Stockholms Rederi AB Svean s/s Birger Jarl aloitti liikennöimisen Tukholmasta Helsinkiin kesäkuussa 1953.


s/s Birger Jarlin kansikartta vuodelta 1968.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)


Silja Linen liikenteessä alus liikennöi aina vuoteen 1972 saakka sekä vielä kesällä 1976.


Vuosina 1978 - 2013 aluksella harjoittettiin risteilyliikennettä Tukholmasta Maarianhaminaan eri yhtiöiden toimesta m/s Baltic Star -nimisenä (höyrykoneet vaihdettiin dieseleihin vuonna 1982). Vuonna 2002 nimeksi vaihettiin m/s Birger Jarl.


Nykyään laiva toimii hotellilaivana Tukholmassa.

Helsinki-Tukholma -reittiä liikennöitiin myös vuonna 1906 valmistuneella s/s Bore II:lla. Myöhemmin laiva liikennöi kesäisin Siljavarustamon vuokraamana Tukholma - Helsinki - Leningrad -reitillä.



Vuonna 1954 sovittiin pohjoismaiden välisestä passivapaudesta ja samalla luotiin pohja yhteispohjoismaisille työmarkkinoille. Tämä oli perusta uudentyyppiselle matkustaja- ja autoliikenteelle Suomen ja Ruotsin välillä.


Suomen ja Ruotsin välinen liikenne kasvoi vuodesta toiseen. Paine sekä henkilöautojen että kuorma-autojen kuljetuskapasiteetin nostamiseen lisääntyi ja Yhteisliikennevarustamot oivalsivat, että "olympialaivojen" kapasiteetti ei riittäisi tulevaisuudessa. Automatkustajat vaativat palvelua, ja kiinnostus rekoilla tapahtuvia tavarankuljetuksia kohtaan kasvoi.

tiistai 23. huhtikuuta 2019

100 vuotta Helsingistä Tukholmaan - Yhteisliikennevarustamoiden synty

Tänä vuonna tulee kuluneeksi sata vuotta siitä, kun ruotsalainen Stockholms Rederi AB Svea ja suomalainen Finska Ångfartygs Aktiebolaget - Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö aloittivat yhteisliikenteen Helsingin ja Tukholman välillä.


136 vuotta sitten (23.4.1883) perustettu Finska Ångfartygs Aktiebolaget - Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö tunnetaan monien fuusioiden ja nimenmuutosten jälkeen nykyään nimellä Tallink Silja Oy, joka liikennöi edelleen Helsingin ja Tukholman välillä. Mitä kaikkea tähän sataan vuoteen mahtuu, sitä pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissa.

Suomi on kuin saari länteen mentäessä. Varhaisina aikoina oli merenkulku lähes ainoa tapa pitää yhteyttä läntisiin naapureihin. mutta yhteydet olivat epäsäännöllisiä ja liikenne oli mahdollista vain kesäaikaan. Höyryvoiman hyväksikäyttö merenkulussa sai suuren muutoksen aikaan. Sen ansiosta tuli säännöllinen meriliikenne mahdolliseksi myös Suomen ja Ruotsin välillä.


Vuonna 1871 perustettiin Rederi AB Svea, joka oli vanhin niistä kolmesta yhtiöstä, jotka myöhemmin perustivat Yhteisliikennevarustamot, josta myöhemmin muodostui Silja Line.


Ennen vuosisadan vaihdetta yritykseen liitettiin ostojen kautta pieniä höyrylaiva-yhtiöitä, jotka liikennöivät mm. Ruotsin rannikolla ja Itämerellä. Vuonna 1907 yritys osti Stockholms Ångfartygs AB:n. Myyjän toiveena oli, että Stockholm -nimi säilyisi, jonka vuoksi päätettiin Rederi AB Svea nimetä uudelleen Stockholms Rederi AB Sveaksi.



Finska Ångfartygs A/B, vuodesta 1937 Suomen Höyrylaiva Oy - Finska Ångfartygs Ab, vuodesta 1976 Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy, perustettiin 23. huhtikuuta 1883 "halusta elvyttää meidän tyrehtyvää merenkulkuamme". Yhtiön alukset kuljettivat maataloustuotteita, kuten voita, sekä etenkin matkustajia, jotka jatkoivat matkaa Hullista Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi.


Ångfartygs Aktiebolaget Bore eli Höyrylaiva Osakeyhtiö Bore perustettiin 22. toukokuuta 1897 ja
27. tammikuuta 1898 yhtiön ensimmäinen matkustajahöyrylaiva Bore, myöhemmin Bore I, kiinnittyi laituriin Turussa. Samanaikaisesti kilpailu Suomen talvisatamasta koveni Turun ja Hangon välillä.
Vaikka Boren laivat liikennöivät pääasiassa Turusta niitä tapasi usein myös Helsingissä.


Vuosisadan vaihteen tienoille tultaessa oli Suomen ja Ruotsin meriliikenteessä vakiintunut kaksi ympärivuotista linjaa: toinen oli FÅA:n Hangon ja Tukholman välinen ja toinen Bore-yhtiön hoitama Turun ja Tukholman välinen linja.


Boren ja FÅA:n välille oli kehittynyt kilpailutilanne, joka johti vuonna 1904 solmittuun ensimmäiseen Ruotsinliikennettä koskevaan yhteisliikennesopimukseen. FÅA:n hoidettavaksi tuli kolme viikkovuoroa Hangon ja Tukholman välillä ja vastaavasti Bore -yhtiölle kolme viikkovuoroa Turun ja Tukholman välille.


Vuonna 1910 FÅA ja Bore solmivat uuden sopimuksen, Turun ja Tukholman välisen liikenteen hoitamisesta, koska FÅA oli vuotta aiemmin lopettanut liikennöinnin Hangosta Tukholmaan. Seuraavana vuonna kulkikin Turun ja Tukholman välillä 3-4 alusta vuorojen noustessa jopa seitsemään viikkovuoroon.


Sota koetteli kovin suomalaisvarustamoja. Niin Bore kuin FÅA olivat menettäneet aluksiaan sodan aikana. Kun liikenteen käynnistämistä suunniteltiin vuonna 1918, oli ensiksi ratkaistava tonnisto-ongelmat. Tämä johti neuvotteluihin kokeneen ruotsalaisvarustamon Stockholms Rederiaktiebolag Svean kanssa.


Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Bore, FÅA ja Svea päättivät 28. toukokuuta 1918 jakaa yhdessä liikenteen Tukholma - Maarianhamina - Turku -linjalla. Yhtiöt muodostivat Yhteisliikennevarustamon.



Vuonna 1919 käynnistivät FÅA ja Svea myös Helsingin ja Tukholman välisen liikenteen yhteispurjehduksena, johon myös Bore liittyi vuonna 1928. Helsingin ja Tukholman välinen linja oli näinä aikoina toiminnassa vain keväästä syksyyn.


Toimiva yhteistyösopimus loi perustan Yhteisliikennevarustamolle. 1930-luvun kuluessa toimintaa kehitettiin kiinteämpään muotoon.


Sopimuksen mukaiseen yhteiseen toimintaan kuuluivat mm. aikataulujen määrittely, lippujen hinnoista ja rahtitariffeista sopiminen.


Talvisodan puhjettua matkustajalaivaliikennettä ylläpidettiin vain Turun ja Tukholman välillä. Linjalla kulkivat SHO:n Oihonna ja Arcturus, sekä Boren Bore I ja Nordstjernan. Liikennöinti ei ollut turvallista, sillä ilmapommitukset ja sukellusveneet uhkasivat laivoja.


Erityisesti sota koetteli Yhteisliikennevarustamoiden suomalaisosapuolien tonnistoa. Aluskanta kärsi sodan tuhoista ja sotakorvaukset verottivat niin ikään laivoista osan. Vaikeuksista huolimatta liikennettä ylläpidettiin ilman suurempia katkoksia.


Matkustajalaivaliikenne Helsingin ja Tukholman välillä alkoi uudelleen vuonna 1945.
Vuosi 1946 voidaan kirjata ensimmäiseksi sodan jälkeiseksi normaaliksi liikennevuodeksi. Viikkovuorot olivat taas nousseet kuuteen ja pian vuorot oli jokapäiväisiä. Muutaman vuoden liikennettä hoidettiin vielä vanhalla ja jo kuluneella kalustolla.