Siljan Turun laivat - m/s Fennia

Vuonna 1966 valmistunut m/s Fennia oli aikoinaan Oy Siljavarustamon lippulaiva ja se liikennöi 2000-luvulle asti Silja Linen liikenteessä.

Heinäkuussa 1965 Oy Siljavarustamo tilasi uuden isomman autolautan Ruotsin Landskronassa sijaitsevalta Öresundsvarvet -telakalta.

Alukselle oli suunniteltu samat mukavuudet kuin m/s Skandialla ja uutuutena uima-allas, josta oli suora hissiyhteys aurinkokannelle.

Myös merikokousten arveltiin kasvavan tulevaisuudessa ja alukselle suunniteltiin kolme neuvottelusalonkia. Uuden laivan toimitus oli sovittu keväälle 1966.

Lokakuun lopulla 1965 rouva Gunni Krogius kastoi aluksen m/s Fenniaksi, jonka jälkeen tuleva Itämeren suurin autolautta laskettiin vesille.

27.4.1966 m/s Fennia luovutettiin Oy Siljavarustamolle.

m/s Fennian mainos vuodelta 1966.

m/s Fennian mainos vuodelta 1966.

m/s Fennian mainos vuodelta 1966.

Telakalta laiva lähti esittäytymään kööpenhaminalaisille ja pari päivää myöhemmin oli tukholmalaisten vuoro. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Tukholmasta m/s Fennia lähti neitsytmatkalle kohti Helsinkiä, mukanaan 120 kutsuvierasta. Helsingissä laivaan kävi tutustumassa yli 4000 pääkaupunkiseutulaista.

m/s Fenniassa oli joukko erikoisuuksia. Aurinkokannella suuressa savupiipussa oli hienouksien huippu, keskiyönbaari. Baarista oli loistava näköala yli kauniin Ahvenanmeren saariston ja siellä tuntui myöskin tähdet ja kuu olevan romanttista matkustaja lähempänä.

Aurikokannella oli suojattu auringonottopaikka sekä suihku- ja pukeutumistilat.

Laivan sisustus oli arkkitehti Bengt Lundstenin käsialaa. Sisutuksessa haluttiin käyttää suomalaisia tuotteita mahdollisimman paljon. Valtaosa puulajeista, tekstiileistä ja huonekaluista oli suomalaisia. Taloudellisista syistä jotain hankintoja tehtiin Englannista. Eero Saarisen Yhdysvalloissa suunnitelemat valoiset tuoli tilattiin Ranskasta ja osassa tuoleissa käytettii tanskalaista nahkaa.

Komentosilta.

Kapteenin hytti.

Radiohytti.

Aluksella oli hyvät edellytykset tulla suosituksi kongressilaivaksi, sillä neuvotteluja varten venekannelta löytyi kolme kabinettia. Kabinetit olivat sisustettu design-kalusteilla mm. Arne Jacobsenin Egg-tuoleilla ja Eero Saarisen Tulppaani-tuoleilla.

Tarvittaessa kabinetit sai yhdistettyä yhdeksi suureksi saliksi, jonka tummat nahka- ja puulajit tekivät tilasta arvokkaan näköisen.

Venekannella sijaitsivat myös m/s Fennian kalleimmat hytit, johon jokaiseen kuului oma suihkuhuone.

Venekannen perästä löytyi myös lepohuone varustettuna parilla sadalla mukavalla lentokonetuolilla ja erityisesti luokkaretkiä varten suunniteltu huone 15 kerrosvuoteella varustettuna.

Ravintolakannen keulassa sijaitsi 130 paikkainen Tupakkasalonki, jonka pienen tanssiparketin vieressä oli ylellinen valkoinen flyygeli.

Tupakkasalongin matto oli keltainen ja Arne Jacobsenin suunnittelemat Swan-tuolit nahkaa. Arkkitehti Arne Jacobsen suunnitteli Swan-nojatuolin osaksi suunnittelemansa Kööpenhaminan SAS Royal -hotellin sisustusta. Swan oli siihen aikaan teknisesti innovatiivinen tuoli kaarevine muotoineen.

Baarissa oli tilaa kymmenelle matkustajalle.

Pyöreiden lasipöytien reunassa kierti valorengas, jonka valo riitti juuri ja juuri laskun lukemiseen.

Salongin verhot olivat vaaleat ja seinät oli päällystetty luonnonvärisellä pellavalla. Koko katto oli peitetty hopeanvärisellä alumiiniritilällä, jonka väliin oli upotettu lukuisia valopisteitä ja ilmastointilaitteet. Valaistus oli säädettävissä tunnelman mukaiseksi.

Parfyymikioski sijaitsi ravintolakannella, tupakkasalongin ja ruokasalin vieressä.

Tilavaan ruokasaliin mahtui kerralla 170 matkustajaa. Salin päävärit olivat keltainen, ruskea ja vaalena beige, jota oli pöytäliinoissa ja salin seinissä. Katto oli täälläkin koristeellisesta alumiiniritilästä.

Howard Smithin neljää vuoden aikaa esittävät abstraktit maalaukset tulivat selvästi esille vaaleaa taustaa vasten.

Ruokasalin tuolit ja pöydät olivat Eero Saarisen suunnittelmaa Tulppaani-sarjaa. Tulppaani-tuoli on yksi suomalaisen muotoilun kansainvälisesti tunnetuimmista tuotteista. Niin ruokailutuoliksi kuin yksittäiseksi katseenkääntäjäksi sopiva Tulppaani-tuoli on saanut nimensä yksijalkaisesta rakenteestaan ja kukan lailla aukeavasta, verhoillusta istuimestaan.

Ruokasalissa tarjoiltiin perinteisä voileipäpöydän antimia. Ruokasalin vieressä oli 30 paikkainen kabinetti.

Ruokasalin toisella puolella sijaitseva itsepalvelukahvila (134 + 84 paikkaa) oli jaettu viiteen eri osaan. Väreinä oli käytetty tummansinistä, mäntyä, valkoista ja tummanharmaata.

Tuolien tyynyt olivat oranssin väristä villaa ja hauskaa pressukangasta. Katto oli täälläkin alumiinia.

1970-luvulla kahvilasta erotettiin erillinen 84 paikkinen baari/yökerho.

Peräkahvilan takaseinää kierti pitkä musta sohva ja sen tyynyt olivat pressukangasta. Kahvilassa oli lisäksi oma baari ja pieni tanssilattia. Peräkahvilasta remontoitiin jo vuonna 1967. Vuonna 1980 ja perään rakennettin lepotuolisosasto.

Sisääntulokannen (A-kansi) keulassa sijaitsi 128 paikkainen istumasalonki.

Vuonna 1980 salongin tilalle rakennettiin lisää hyttejä.

Sisääntulohalli oli suunniteltu avaraksi, sillä sinne oli tarkoitus saada mahtumaan tuhatkunta matkustajaa yhtä aikaa. Noin 350 neliöisen hallin ainoat huonekalut olivat muutamat tuolit. 

Kaikki laivan lattiat oli peitetty matolla, joko leijonan keltaisella tai tummanharmaalla. Toinen sisustuksessa toistuva materiaali oli musta tai luonnonvärinen nahka. Keinonahkaa ei oltu käytetty missään. Puulajeista mänytä oli käytetty runsaasti hyteissä ja yleisissä tiloissa.

Sisääntuloaulan keskellä sijaitsi iso lasinen itsepalvelumyymälä, joka värikkyydellään tuli hyvin esille hallin tumman sisutusksen keskeltä.

m/s Fennia oli ensimmäinen suomalainen matkustaja-alus, johon oli suunniteltu itsepalvelumyymälä. Myymälässä pystyi itse tutustumaan tuotteisiin, ilman että tarvisti osata lausua vieraskielisiä nimiä.

Myymälän kassakoneet olivat tuohon aikaan erikoisia, sillä ne osasivat laskea vastarahat automaattisesti kruunuissa ja markoissa

Sisääntulohallista löytyi myös wc-tilat, matkatavarahuone ja laivan neuvonta.

A-kannen peräosa oli kokonaan varattu hyteille, joista suurin osa oli kahdelle tai neljälle hengelle. Kaksi hyteistä oli suunniteltu kahdelle aikuiselle  ja yhdelle vauvalle.

Hyttien perussävyt olivat sininen, valkoinen, mänty ja tummanharmaa. Vaatteiden säilytystilat ja pesualtaat oli upotettu seinään. Suurin osa hyteistä oli varustettu liukuovilla tilan säästämiseksi.

Huovat olivat paksuja ja pehmeitä, ikkunat suuria näköalaikkunoita, joita valkoiset verhot kehystivät.

Jokaisessa hytissä oli itsesäädettävä ilmastointilaite ja lattia oli peitetty kauttaaltaan harmaalla matolla.

A-kannen perältä löyti lapsille suuri lasiseinäinen leikkihuone komentosiltoineen.

Leikkihuoneessa leikkejä ohjasi lastenhoitaja. Leikkihuoneesta pääsi ulos takakannelle, jonka kaiteet olivat normaalia korkeammat. Myöhemmin takakannelle rakennettiin lisää hyttejä.

Pienille vauvoille oma oma osasto hoitohuoneineen ja nukkumapaikkoineen.

Leikkihuoneen ulkopuolella oli istumapaikkoja vanhemmille.

Autokannella mahtui 265 henkilöautoa.

C-kannella sijaitsi parturi-kampaamon lisäksi; viisi kolmen hengen matkustajahyttiä, kymmenen neljän hengen hyttiä ammattikuljettajille sekä kuljettajien saunat ja messi

Sinisävyisessä parturi-kampaamossa oli kuusi asiakaspaikkaa.

D-kannella sijaitsevaan elokuvateatteriin mahtui kerralla 60 katsojaa.

Tummanharmaa matto peitti lattian ja seinät, jotka laivan muotoa seuraten kaareutuivat lattiasta. Yksijalkaiset tuolit ja peräseinä olivat punaiset ja etuseinä ja katto olivat valkoiset.

Uima-allas oli sijoitettu vesirajan korkeudelle siitä syystä, että vuoden aika jolloin uiminen olisi mahdollista ulkona on hyvin rajoitettu.


Oikeastaan olisi voitu puhua pienestä uimahallista, sillä hallin korkeus oli viisi metriä ja altaan koko 50 neliömetriä. Valaistus oli hyvin voimakas, sillä myös allas oli valaistu myös vedenpinnan alta.

Uima-altaita oli kaksi, isompi aikuisille ja kahluuallas lapsille.

m/s Fennia oli toinen Itämeren laiva, jossa oli uima-allas. Ensimmäinen oli samana vuonna valmistunut m/s Finnhansa.

Saunoja oli kaksi. Miesten saunaan mahtui kerrallaan kymmenen kylpijää ja naisten saunaan viisi. Saunoissa oli käytetty suomalaista mäntyä, löylyhuoneissa oli seinät seetriä ja lauteet apachia.

Saunatiloihin kuului peseytymis- ja pukuhuoneet ja niiden yhteydessä oli uimapukuvuokraamo.

Saunoihin ja uima-altaisiin oli aurinkokannelta suora hissiyhteys.

Neljä Ruston-moottoria kehittivät yli 8 700 hevosvoimaa ja laivan nopeus oli 18,5 solmua tunnissa. Lisäksi laiva oli varustettu vakaajilla ja ohjauspotkurilla.

7.5.1966 m/s Fennia asetettiin liikenteeseen Turku -  Tukholma/Värtan -reitille.

Mainos kesältä 1966.

m/s Fenniaa varten rakennettii Turun satamaan uusi laituripaikka.


Siljavarustamon m/s Fennia kilpaili makustajista emoyhtiöiden Turusta Skeppsbronille liikennöivien laivojen kanssa.

Yhteisliikennevarustamoiden markkinointi ei satsannut tarpeeksi uuden tuotteen lanseeraamiseen, siinä pelossa että tämä vaikuttaisi negatiivisesti Turku - Tukholma/Skeppsbron -linjan matkustajamääriin.

Esimerkkinä markkinoinnin puutteesta, Lidingössä asuvat olivat kiinnittäneet huomiota lähivesillä liikennöivään isoon valkoiseen alukseen, mutta luulivat sen ollee yksinomaan kontteja ja rekka-autoja kuljettava rahti-alus.

m/s Fennia aloitti poikkeamaan Långnäsissä kesäkauden jälkeen.

16.10.1966 m/s Fennia ajoi yöllä karille Bogskärin luona, noin kilometrin verran väylästä sivussa. Alusta oli sateisella säällä navigoitu tutkan avulla ja kääntyminen luoteeseen oli tapahtunut liian varhain.

Onnettomuusmatkalla Tukholmaan aluksella oli lastinaan 246 matkustajaa, 11 henkilöautoa ja 25 rekka-autoa. Matkustajat saatiin siirrettyä onnettomuuspäivänä merivartiolaitoksen aluksilla lähellä olevalle laivaväylälle, josta osa siirtyi kuljetettavaksi m/s Skandialla Norrtäljeen ja osa m/s Holmialla Turkuun.

Siljavarustamon kriisikokouksessa keksittiin että paras ratkaisu oli siirtää matkustajat ja autokannella olevat ajoneuvot toisiin yhtiön laivoihin. Koska aluksen autokansi oli täynnä tarvittiin paikalle kaksi pienempää alusta.

Pelastusoperaation aikana Suomen Merimies-Unioni määräsi yhteisliikenteessä olevien varustamoiden kaikki laivat saartoon työehtosopimuskiistojen vuoksi.

Siljavarustamo neuvotteli Suomen Merimies-Unionin suostumaan, että Turkuun pysäytetyt m/s Nordia ja m/s Holmia pääsivät auttamaan pelastusoperaatiossa.

Turusta onnettomuuspaikalle hinattiin proomu, mikä asetettiin poikittain m/s Fennian perään.

Peräporttien ajosiltoja pitkin autot siirrettiin m/s Holmiaan ja m/s Nordiaan ja edelleen kuljetettavaksi Tukholmaan.



18.10. alus pääsi hinaajan avustamana AB Finnboda Varf:n telakalle, Tukholmaan, korjattavaksi. Aluksen vauriot olivat huomattavat, kaksi pääkoneetta neljästä oli vaurioitunut ja pohjapeltivaurioita oli 75 metrin pituudelta (aluksen koko pituus oli 128 metriä). Aluksen alempien kansien sisustuksessa todettiin paljon vesivaurioita.

Korjaus kesti kaksi kuukautta ja m/s Fennia saatiin liikenteeseen 17.12.1966.

Kovina jäätalvina oli Turun satamaan saapuminen m/s Fenniallekin joskus melko vaikeaa. Päivittäin rikottu jää kasvoi jäätyessään yhä paksummaksi, mikä vaikeutti jääsohjon saamista potkureilla liikkeelle ja saada alus mahdollisimman lähelle laituria. Jos laivan ja laiturin väliin olisi jäänyt paljon jäätä, eivät maihinnoususillat olisi ylttäneet laiturilta laivaan.

Mainos vuodelta 1967.

Kevättalvella 1968 m/s Fenniaa esiteltiin länsiamerikkalaisen varustamon edustajalle ja US Coast Guadrin tarkastajalle, jotka tutkivat aluksen sopivuutta Amerikan länsirannikon liikenteeseen. Varustamo olisi tarjonnut m/s Fenniasta 6,2 miljoonan dollaria (USD).


m/s Fennian huonot liikenneluvut ja kilpailu emoyhtiöiden Skeppsbronin liikenteen kanssa olivat syitä, miksi emoyhtiöt harkitsisvat laivasta luopumista. Kaupat eivät kuitenkaan toteutunee ja m/s Fennia jatkoi liikennöintiä.

 Mainos vuodelta 1968.

Anneli Saariston musiikkivideo oli kuvattu m/s Fennialla.

m/s Fennia telakoitiin lokakuussa 1969 ja telakoinnin ajan liikennettä hoiti Thorensen Car Ferries A/S -varustamolta rahdattu m/s Viking I, joka asetettiin Siljavarustamon liikenteeseen markkinointinimelleä "Silja". m/s Viking liikennöi Siljavarustamon Turku - Långnäs - Tukholma -reitillä  16.10. - 23.12.1969.

Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1970 merkitsi virstanpylvästä: uusi yhteistyösopimus muutti Siljavarustamon toiminnan. Emoyhtiöt ottivat laivaston ja miehistön. Siljavarustamo muutti nimensä Oy Silja Line Ab:ksi ja keskittyi markkinoimaan ja hoitamaan liikennettä.  (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Laivojen kylkiin maalattiin Silja Line nimi ja uusi hylje-kuvio. Siljavarustamon varsinainen varustamotoiminta päättyi kokonaan vuonna 1973.

m/s Fennia siirtyi kesäkuussa 1970 Oy Svea Line (Finland) Ab:n omistukseen.

Mainos 1970-luvun vaihteesta.

 

m/s Fennian kansikartat 1970-luvun vaihteesta. (Klikkaamalla kuvia saat ne suuremmaksi)

Mainontaa 1970-luvun alkupuolelta.

m/s Fennia vielä Siljavarustamon väreissä, Silja Linen-logotekstillä ja Svean korsteenimerkillä ennen maalaamista kokovalkeaksi.

Maaliskuussa 1971 m/s Fennia törmäsi sumussa satamalaiturin kärkeen Turussa ja sai pahoja vaurioita keulaan. Joulukuussa puolalainen rahtilaiva Rusalka törmäsi Fenniaan Airistolla, vauriot olivat vähäisiä.

6.1.1975 m/s Fennia lähti pääkoneiden vaihtoon Helsingöriin. Telakoinnin aikana laivan kotisatama vaihtui Turusta Maarianhaminaan.

Kesäkuussa 1975 m/s Fennia palasi liikenteeseen Turku - Tukholma -reitille, liikennöi myös Turku - Norrtälje -reitillä.

Kesäkuussa 1976 saapui ensimmäisenä laivana huollettavaksi Valmetin Kotkan telakalle. Telakoinnin jälkeen jatkoi liikennettä Turusta Tukholmaan ja Norrtäljeen.

24.2.1977 m/s Fennia juuttui jäihin lähellä Söderarmin majakkaa, yhdessä m/s Dianan ja m/s Viking 4 kanssa. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

m/s Fennia riisuttiin Turussa lokakuussa 1977 ja tammikuussa 1978 alus aikarahdattiin Sessan Linjenille 13.3. asti Göteborg - Travemünde/Frederikshavn -reitille.

22.4.1978 m/s Fennia palasi Silja Linen Turku - Tukholma -reitille ja tammikuussa 1979 alus
aikarahdattiin SAGA Linjen -varustamon Malmö - Travemünde -reitille 1.2. asti. Rahtauksen jälkeen m/s Fennia kuljetti ainostaan rahtia Turun ja Tukholman välillä 15.2.1979 asti.

17.2.1979 m/s Fennia palasi normaaliin liikenteeseen Turun ja Tukholman välille.

6.11.1979 oli alus suuntasi telakoitavaksi Antwerpenissä ja liikenne Turun ja Tukholman välillä jatkui 19.11.1979.

Marraskuussa 1981 Stockholms Rederi AB Svea siirtyi Johnson Line AB:n omistukseen. Aluksen korsteeni maalattiin myöhemmin Johnson Linen väreihin. Omistaja vaihtoi nimekseen Svea Line (Finland) Ab.

m/s Fennia riisuttiinja asetettiin myyntiin marraskuussa 1982. Kesällä 1983 alus oli ensin asuntolaivana Ruotsissa, minkä jälkeen aikarahdattiin B & I Linelle Irlannin ja Englannin väliseen liikenteeseen syyskuuhun saakka. Rahtauksen jälkeen alus riisuttiin Turussa.

Marraskuussa 1983 tehtii esisopimus aluksen myynnistä Jakob Linesille. Sopimuksen mukaan m/s Fennia luovutettaisiin uudelle omistajalle kesäkauden 1984 jälkeen.

Helsinki - Tukholma -reitillä m/s Fennia tuurasi telakalla olleita m/s Finlandiaa ja m/s Silvia Reginaa 26.1. - 8.2.1984, jonka jälkeen alus riisuttiin Turussa.

m/s Fennia luovutettiin Oy Jakob Lines Ab:lle 16.5.1984, joka asetti aluksen  Pietarsaari - Skellefteå ja Pietarsaari - Örnsköldsvik -reiteille.

Alus myytiin myytiin Rederi Ab Sallylle joulukuussa 1985. Myynnin yhteydessä Oy Jakob Lines Ab osti Rederi Ab Sallylta Fenno Expressin. Tammikuussa m/s Fennia saapui Wärtsilän Turun telakalle uudistettavaksi, mm. perään rakennettiin 6. ja 7. kannelle matkustajahyttejä.

25.4.1986 m/s Fennia asetettiin Vaasanlaivojen liikenteeseen Vaasa-Sundsvall/Uumaja -reiteille.

Vaasanlaivojen liikenteestä vuodesta 1982 lähtien vastannut Rederi Ab Sally ajautui Yhdyspankin omistukseen alkuvuodesta 1985 ja Yhdyspankki myi vuonna 1987 Sallyn varustamoyhtiö EffJohnille, jonka taustalla olivat Effoa ja Johnoson Line. m/s Fennia palasi takaisin vanhalle omistajalleen

Vuonna 1969 perustettu Jakob Lines Ab siirtyi Vaasanlaivojen omistukseen kesällä 1989, jonka myötä myös m/s Fennia liikennöi satunnaisesti Jakob Linesin liikenteessä.

Vuonna 1990 Vaasanlaivat vaihtoin nimeksensä Wasa Line. 19.10.1992 m/s Fennia siirtyi liikennöimään Baltic Linkin liikenteeseen Norrköping - Riika -reitille 14.4.1993 asti.

Wasa Linen liikenne fuusioitiin Oy Silja Line Ab:n liikenteeseen 1.1.1993.

19.4.1993 lähtien m/s Fennia liikennöi Silja Linen liikenteessä Vaasasta, Pietarsaaresta ja Kokkolasta Ruotsiin.

Marraskuussa 1994 m/s Fennia siirrettiin liikennöimään rahtilaivana SeaWind Linen liikenteeseen Turusta Tukholmaan 31.3.1995 asti. Tämän jälkeen palasi Merenkurkun liikenteeseen.

1.7.1999 Tax Free -myynti päättyi Merenkurkun laivaliikenteessä ja samalla Vaasa - Uumaja -reitin liikenne siirtyi Oy Silja Line Ab:n tytäryhtiö Vaasanlaivat Oy:n hoidettavaksi.

23.9.1999 m/s Fennia lopetti liikennöimisen. Riisuttiin Vaasassa ja asetettiin myyntiin.

7.6.2000 m/s Fennia asetettiin liikennöinnin Turun ja Tukholman välille, rahtilaivana, kuljettaen viidellä viikoittaisella vuorolla rekkoja ja niiden kuljettajia, sekä mm. tuontiautoja.

11.8.2000 m/s Fennia saapui Vaasaan riisuttavaksi.

Silja Linen tytäryhtiö Vaasanlaivat lopetti liikennöimisen Vaasa - Uumaja reitillä m/s Wasa Queenilla 31.12.2000. Liikennettä jatkoi myöhemmin RG Line Oy Ab, joka osti m/s Fennian Silja Linelta 26.3.2001.

RG Line Oy Ab:lle remontoi alusta ennen liikenteeseen asettamista ja nimesi sen m/s Casino Expressiksi.



m/s Casino Express aloitti Vaasa - Uumaja -reitillä 16.5.2001 ja liikennöi reitillä aina 14.8.2005 asti. Tämän jälkeen alus riisuttiin Vaasassa ja asetettiin myyntiin.

Heinäkuussa 2007 alus myytiin Attar Construction Ltd:lle, joka antoi alukselle nimeksi C Express. Paria päivää myöhemmin Suomen ympäristökeskus asettti C Express -laivan siirtokieltoon. Ympäristökeskus epäili, että laiva siittäisiin romutettavaksi Euroopan ulkopuolelle. Elokuussa 2008  alus myytiin Dortel Ltd:lle, romutettavaksi Turkkiin, mutta marraskuussa jätehuoltoviranomaiset ilmoittivat etteivät hyväksyneet laivan siirtoa Turkkiin romutettavaksi, koska siinä oli heidän mielestään liikaa asbestia.

Maaliskuussa 2009 laivan putkistossa tapahtui jäätymisestä johtuneita rikkoutumisia ja merivesi pääsi tulvimaan laivan sisälle. Pelastuslaitos onnistui paikallistamaan ja tukkimaan vuotokohdat. Ympäristö- ja merenkulkuviranomaiset halusivat ratkaista pian laivan kohtalon, sillä heidän mielestään se ei enää selviytyisi uppoamatta seuraavasta talvesta. Länsi-Suomen ympäristökeskus alkoi valmistella laivan muodostaman ympäristöriskin torjuntaa ja laivan siirtämistä pois Vaasasta

Kesäkuussa 2009 Suomen ympäristökeskus purki laivan siirtokiellon, kun alus luvattiin kunnostaa liikenteeseen. Varustamo esitti käyttösuunnitelmista kirjalliset dokumentit. Syyskuussa laiva sain nimekseen m/s Onyx ja marraskuussa alus lähti Vaasasta kohti Turkissa sijaitsevaa korjaustelakkaa. Attar Construction -varustamon mukaan korjauksen jälkeen alus jatkaisi Dubaissa toimivan yrityksen rahtilaivana.

24.11.2009 alus hinattiin ranskalaisen Brestin kaupungin edustalla olevaan satamaan, koska alukseen oli tullut moottorivika kesken matkan Atlantilla. Myrskyyn joutuneen aluksen vaihteisto oli vioittunut. Ranskan meriturvallisuusviranomaiset eivät antaneet aluksen jatkaa matkaa, ennen kuin siinä on suoritettu korjauksia.




Huhtikuussa 2010 alus vihdoin ja viimein saapui Dubaihin, missä se oli siirretty Red Line Shipping Ltd:n omistukseen m/s Kaptain Boris -nimisenä. Kuukautta myöhemmin alus ajettiin Gadani Beachille romutettavaksi.

Muista Siljan Turun laivoista pääset lukemaan klikkaamalla tästä.

Siljan Turun laivat - m/s Holmia

Vuonna 1965 Oy Siljavarustamon laivastossa aloitti m/s Holmia.

Alus oli valmistunut vuonna 1960 Lion Ferryn liikenteeseen m/s Prins Bertil -nimisenä. Alus liikennöi Halmstad - Århus -reitillä. Vuonna 1964 alus aikarahdattiin Rederi AB Nordölle ja liikenne jatkui m/s Calmar Nyckel -nimisenä, Helsinki - Visby - Kalmar - Rönne - Travemünde -reitillä.

Tammikuussa 1965 Expresslinjen AB aloitti neuvottelut m/s Calmar Nyckelin hankkimisesta Siljavarustamon liikenteeseen. Kuukauden neuvotteluiden jälkeen Oy Siljavarustamo osti aluksen 8,6 miljoonalla Ruotsin kruunulla. Maaliskuussa alusta remontoitiin Finnbodan telakalla, jotta se soveltuisi paremmin Turku - Norrtälje -linjalle.

m/s Holmiaksi nimetty laiva aloitti liikennöimisen Turusta Norrtäljeen 7.5.1965. Aluksi m/s Holmia tuurasi m/s Skandiaa ja m/s Nordiaa telakontien aikana.

m/s Holmian kyytiin mahtui 644 matkustajaa ja 90 henkilöautoa. Hyttejä oli matkustajakäytössä 11 ja niissä oli yhteensä 34 vuodepaikkaa.

20.5.1965 m/s Holmia ajoi karille Maarianhaminan edustalla. Aluksen sähköistetyssä peräsinlaitteessa ollut vika teki sen purjehduskelvottomaksi, jolloin m/s Holmia ajoi karille seitsemän solmun nopeudella. Karille ajoa yritettiin estää laskemalla ankkurit veteen jo useita satoja metrejä ennen törmäystä. Tunti onnettomuuden jälkeen alus pääsi omien koneiden avulla irti karilta. Aluksella oli kyydissä 200 matkustajaa, jotka jatkoivat matkaansa toisella lautalla.

Kesällä kaikki kolme laivaa olivat liikenteessä Turku - Maarianhamina - Norrtälje -reitillä.
(Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Mainontaa vuodelta 1965.

Lokakuussa 1965 aluksen jäävahvistusta parannettiin Wärtsilän telakalla Turussa.


Joulukuun 2. päivä 1965 m/s Holmia aloitti liikennöimisen Naantalista Långnäsin kautta Tukholman Värtanille. Naantalin satama oli vastarakennettu ja sen uskottiin olevan erinomainen lisäsatama Turun ohella. Siljavarustamo ja Naantalin kaupunki solmivat kolmen vuoden sopimuksen, jonka mukaan Siljavarustamo täytyi ylläpitää keskeytymätöntä liikennettä, lukuunottamatta alusten telakoinnista aiheutuvia katkoja. Siljavarustamo sai yksinoikeuden liikennöidä satamasta sopimuskauden ajan.

Uusi autolauttasatama perustettiin Värtanille, koska autolautat eivät pysyneet lastaamaan keskustassa sijaitsevassa Skeppsbronilla. m/s Holmia oli ensimmäinen Värtanille säännöllisesti liikennöinyt Siljan laiva.

m/s Holmia Naantalissa joulukuussa 1965.

Meno-paluu Naantalista Tukholmaan maksoi 25 markkaa (nykyrahassa 46,42 euroa), jos paluu tapahtui 15 päivän sisällä.

Henkilöauton kuljetus Naantalista Tukholmaan maksoi keskimäärin 30 markkaa (55,70 €)

m/s Holmialla sai syödä viidellä markalla (9,28 €) katkarapuja niin paljon kuin jaksoi.

m/s Holmian joulupöydän herkkuja pääsi syömään 7,50 markalla (13,93 €).

Helmikuussa 1966 m/s Holmian liikenne keskeytyi jäätilanteen vuoksi. Maaliskuun alussa liikenne taas jatkui. 15.3.1966 alus sain jäistä painaumia kylkiinsä ja liikenne kesketyi telakoinnin ajaksi.

Huhtikuussa liikenne taas jatkui kolmella viikottaisella lähdöllä. Juhannuksesta elokuun puoliväliin m/s Holmia lähti Naantalista päivittäin klo 10.00 ja saapui Tukholmaan klo 19.30. Tukholmasta lähtö oli klo 21.00 ja perillä Naantalissa oltiin klo 8.30 seuraavana päivänä.

Armeijan kalustoa lastataan m/s Holmiaan Naantalissa 1966.

Oy Siljavarustamo ja Naantalin kaupunki ajautuivat erimielisyksiin sopimuksen sisällöstä ja Oy Siljavarustamo päätti lopettaa liikennöimisen Naantalista syyskuussa 1965. m/s Holmia siirtyi Turku - Norrtälje -reitille m/s Skandian ja m/s Nordian telakointien ajaksi.

m/s Fennian ajaessa karille lokakuussa 1966, lastattiin autot proomusillan avulla m/s Holmiaan. m/s Holmia liikennöi Turusta Norrtäljeen m/s Fennian telakoinnin ajan.

Vuonna 1967 m/s Holmia riisuttiin ja vuokrattiin ensin Rederi AB Göteborg-Frederikshavn -Linjenillle. Vuokrauksen jälkeen m/s Holmia liikennöi huhtikuussa Turusta Tukholmaan, jonka jälkeen se vuokrattiin Kristiansands Dambskipsselskap A/S -varustamolle kesäksi.

1960 -luvun alussa oli Viking Line aloittanut liikennöinnin Paraisten Lillmälöstä Kapellskäriin. Viking Linen liikenne Paraisilta päättyi syyskuussa 1967, kun varustamo siirtyi liikennöimään Oy Siljavarustamon hylkäämästä Naantalista. Samaan aikaan kun Viking Line siirtyi Naantaliin, aloitti Oy Siljavarustamon m/s Holmia aloitti liikennöimisen Kapellskäriin. Samalla alkoi myös hintasota, Siljavarustamo oli halvin viidella markalla (nykyrahassa 8,45 €)   Paraisilta, kun Viking Linen matka Naantalista maksoi 6,50 markkaa (10,99 €).

Helmikuussa 1968 liikenne Parainen -Kapellskär -reitillä lopetettiin uuden matkustajaveron vuoksi. Vero nosti matkan hintaa 158 prosentilla. Alus riisuttiin kahden kuukauden ajaksi.

Huhtikuussa 1968 m/s Holmia aloitti liikennöimään Kapellskärin sijasta Norrjäljeen. Kesällä reitillä liikennöi myös m/s Nordia. Paraisilta Norrtäljeen pääsi 15 markalla (23,39 €). Tammikuussa 1969 liikenne keskeytyi talven ajaksi ja jatkui taas 1.4.1969.

Tammikuun ensimmäinen päivä vuonna 1970 merkitsi virstanpylvästä: uusi yhteistyösopimus muutti Siljavarustamon toiminnan. Emoyhtiöt ottivat laivaston ja miehistön. Siljavarustamo muutti nimensä Oy Silja Line Ab:ksi ja keskittyi markkinoimaan ja hoitamaan liikennettä. Laivojen kylkiin maalattiin Silja Line nimi ja uusi hylje-kuvio. Siljavarustamon varsinainen varustamotoiminta päättyi kokonaan vuonna 1973. m/s Holmiaa ei siirretty emoyhtiöille, vaan se jatkoi Siljavarustamon omistuksessa.

Tammikuussa 1970 keskeytynyt liikenne jatkui 1.4.1970 ensin Turusta Norrtäljeen ja 1.5. alkaen Parainen - Norrtälje -reitillä.  19.5.1970 tehtiin esisopimus aluksen myynnistä italialaiselle Navigazione Toscana S.p.A:lle. Sopimuksen mukaan alus luovutettaisiin tammikuussa 1971.

Elokuussa 1970 Silja Line lopetti Paraisten liikenteen. Kunta ei halunnut maksaa tullista aiheutuvia kustannuksia, vaan odotti valtion rakentavan oman tulliaseman. Edellisinä vuosina vallinnut hintasota Vikingin kanssa oli myös koetellut Silja Linen Paraisten liikennettä ankarasti. m/s Holmia siirrettiin Turku - Norrtälje -reitille vuoden loppuun saakka.

Vuosina 1967 - 1970 Silja Line kuljetti Paraisilta yhteensä 310 184 matkustajaa, 78 233 henkilöautoa, 10 588 rekka-autoa sekä 1 595 linja-autoa.

Tammikuussa 1971 m/s Holmia myytiin Italiaan, Navigazione Toscana S.p.A:lle, sai alus nimekseen m/s Flaminia Nuova. Vuosina 1974 - 1990 alus liikennöi Toscana Regionale Marittima S.p.A:n omistuksessa, m/s Capo Bianco-nimisenä. Vuonna 1992 alus päätyi Saudi-Arabiaan ja liikennöi siellä useilla eri nimillä. Elokuussa 2011 alus poistettiin rekisteristä, eikä sen olemassaolosta ole tietoa.


Muista Siljan Turun laivoista pääset lukemaan klikkaamalla tästä.