Työpaikan vaihdoksen vuoksi risteilyt jäivät elo-syyskuussa väliin ja lokakuun alkuun minulle ja vaimolleni tarjoutui tilaisuus lähteä minilomalle aikuisten kesken ja olihan tähän tilaisuuteen tartuttava. Edellisestä Helsinki - Tukholma -risteilystä, millä ilman lapsia olemme olleet, on jo useampi vuosi.
Auto jäi parkkiin Ehrenströmintien varteen vajaalla neljällä eurolla.
Lähtöselvityksen jälkeen pääsimme siirtymään Silja Resortiin, eli nousemaan laivaan.
Silja Resortista löytyy 415 hyttiä merinäköalalla ja meille oli varattuna yksi sellainen DeLuxe-luokasta.
Silja Symphonyn DeLuxe-hytit ovat uudistettu tammikuussa 2016.
Jääkaapista löytyi perusvirvokkeet ja olihan sitä kuohuviinipullot avattava miniloman kunniaksi.
Ja kun aikuisten kesken matkalla olimme, päätimme ruokailla pitkän kaavan mukaisesti. Bon Vivant sopi tähän tarkoitukseen parhaiten...
...ja siellä tarjottava Menu Nordic. Tänä syksynä Menu Nordic on ensimmäistä kertaa virolaisen huippukokin käsialaa. Keittiömestari Peeter Pihelin menu kunnioittaa perinteisiä ruoanvalmistustekiikoita ja on omistettu satavuotiaalle Virolle.
Ensimmäisenä pöytään saapui keittiön tervehdys.
Varsinaisen viiden ruokalajin menun ensimmäisessä annoksessa oli pääosassa heinässä kypsytetty punajuuri ja kuusi kuukautta suolattu porsaankylki. Heinässä kypsytetty punajuuri maistui erityisen hyvälle.
Toisessa annoksessa oli paahdettua mustajuurta, graavattua siikaa, siianmätiä, viiriäisen munia ja hera-tilliöljykastiketta. Viirisäisen munia muistan lapsena 80-luvulla kaupassa ihmetelleeni ja nyt niitä ensimmäistä kertaa maistoin.
Kolmantena annoksena oli turskan poskea sipulin ja jokirapukastikkeen kera. Annos oli erinomainen yhdistelmä, missä kaikki maut kompensoivat hyvin toisiaan ja annoksesta löytyi myös mukavaa rapeutta sipun ja ruusukaalin tarjoamana.
Viinivalinnat tälläkin kertaa olivat osunneet nappiin ja niiden maku muuttui mukavasti ruoan kera nautittuna.
Neljännessä annoksessa oli viiriäistä Järveostan tilalta, pikkelöityä porkkanaa ja savustettua mustajuurta. Hieman jännittävä komponentti annoksessa oli viiräisen sydämet, jotka kuitenkin olivat epäilyistä huolimatta ihan kiva lisä annokseen. Viiriäistäkään en ollut koskaan ennen maistanut.
Jälkiruokana ollut puolukka-semonilnamousse, tuoksumataralla maustetun maidon kera kuulosti ja näytti hieman tavanomaiselle annokselle fine dining -ravintolaan, mutta maku oli erinomainen.
Reilu kaksi tuntia hyvien ruokien ja viinien äärellä kului mukavasti. En edes muista koska viimeksi olismme ruokapöydässä yhtä pitkään istuneet ja ihan kaikessa rauhassa. Palvelu pelasi erinomaisesti koko illallisen ajan, Menu Nordic Club One-asiakkaille viineineen maksaa 109 euroa / henkilö.
Ruokailun jälkeen suuntasimme Old Port Pubiin, jossa päädyimme maistelemaan mm. virolaista Siidisuka-olutta.
Pubista matka jatkui Promenaden toisessa päässä sijaitsevaan Atlantis Palaceen.
Atlantiksesta taas suuntasimme ylös New York Clubille kuuntelemaan karaokea.
Näillä univeloilla ei kovin myöhään jaksanut valvoa. Mundossa nautitun yöruoan jälkeen kello läheni keskiyötä ja oli aika lähteä nukkumaan.
Aamulla oli mukava heräillä kaikessa rauhassa, kun lasten kanssa herätys on jo kukonlaulun aikaan.
Luksusta oli myös nauttia Tavolàtan erikoisaamiaisesta ilman kiirettä mihinkään.
Leppoisa ja kiiretön tunnelma vei mukanaan ja emme edes maissa viitsineet lähteä käymään.
Satamassaoloaika meni nopeasti univelkoja kuitatessa, lounaalla Mundossa ja virvokkeiden ääressä Sushi & Co-ravintolassa.
Aikaa sai kulumaan myös Gifts-myymälässä ostoksia tehden.
Tukholman päässä Promenaden loputkin liikkeet avautuvat jo klo 16.00, joten ennen ruokailua oli hyvää aikaa käydä niissä kiertelemässä.
Luxury Storen ostosten ohessa saatiin molemmat lasilliset kuohuvaa mukaan.
Illallisella kävimme Tavolàtassa.
Myös paluumatkalla ajattelimme syödä pitkän kaavan mukaan ja päädyimme listalla olevaan Menu Italianoon, johon kuuluu neljä valinnaista annosta (Antipasti, Primi, Secondi ja Dolci)
Alkuruoan valitsimme hummerikeittoa Tavolátan äyriäismenusta, jota on tarjolla 11.11.2018 asti. Hummerikeitto oli taivaallisen makuista.
Toiseksi ruokalajiksi tilaamani jokirapurisotto oli myös erinomaista samoin vaimoni tilaama gorgonzola-punasikurilasagnette. Ainoa huono puoli oli liian iso annos.
Pääruoaksi tilatut kanirulla ja härän sisäfilee olivat molemmat maukkaita, mutta pastan ja risoton täyttämiin vatsoihin ei valitettavasti koko annokset mahtuneet.
Jälkiruoaksi valitut sitruunapannacotta ja oliviöljyjäätelöt olivat molemmat erinomaisia valintoja. Varsinkin oliiviöljyjäätelö ylitti odotukset ja sen kera tarjotut tuoreet marjat olivat erinomainen lisuke annokseen.
Tavolátassa palvelu pelasi erinomaisesti ja pari tuntia saimme tämänkin illallisen ääressä kulumaan. Annokset olivat maukkaita ja reilun kokoisia. Menu Italiano maksaa 59 euroa ja Club One -kortilla sen saa 10 prosenttia edullisemmin.
Täydellä vatsalla oli huilattava hetki hytissä.
Tax Free Superstoressa palvelu pelasi ja kosmetiikkaosaston myyjät osaavat kyllä hommansa.
Muualla myymälässä apua ei niin tarvinnut ja ostoslistalla olevat tuotteet löytyivät helposti ostoskoriin.
Joulutuotteet olivat saapuneet jo Tax Fre Superstoren hyllyihin.
Alkuvuodesta laivalle tuli myyntiin Domino-suklaalevy ja kesällä Turkinpippuri-suklaalevy - mikähän maku on seuraava uutuus ja nouseeko se samanlaiseksi hitiksi kuin edeltäjänsä?
Ostosten jälkeen olikin jo jano ja Old Port Pubista löytyi siihen apua.
Pubista matka jatkui New York Clubille...
...ja sieltä Promenaden kautta Atlantikseen.
Keulabaarista oli kiva katsoa Maarianhaminaan saapumista.
Tanssilattiallakin tuli käytyä...
...sekä kokeilemassa onnea Atlantis Casinon peliautomaateilla.
Väsymys alkoi taas painaa päälle ja Atlantiksen keskiyön show jäi tälläkin kertaa näkemättä, kun Mundon yöruoka veti puoleensa.
Aamulla tuli nukuttua pitkään ja aamiaisella tuli käytyä hieman ennen laivan saapumista Helsinkiin.
Pian olikin jo aika pakata matkatavarat ja lähteä pikkuhiljaa kotia kohden.
Kiitokset Silja Symphonyn miehistölle mukavasta minilomasta Silja Resortissa. Lepäämään ei ehditty, mutta nautittiin ajasta aikuisten kesken sekä hyvästä ruoasta ja asiakaspalvelusta. Ei pidä myöskään unohtaa kiittää lastenhoitajaa, joka mahdollisti minilomalla lähtemisen.