136 vuotta sitten (23.4.1883) perustettu Finska Ångfartygs Aktiebolaget - Suomen Höyrylaiva Osakeyhtiö tunnetaan monien fuusioiden ja nimenmuutosten jälkeen nykyään nimellä Tallink Silja Oy, joka liikennöi edelleen Helsingin ja Tukholman välillä. Mitä kaikkea tähän sataan vuoteen mahtuu, sitä pääsette lukemaan tulevissa blogipostauksissa.
Vuonna 1871 perustettiin Rederi AB Svea, joka oli vanhin niistä kolmesta yhtiöstä, jotka myöhemmin perustivat Yhteisliikennevarustamot, josta myöhemmin muodostui Silja Line.
Ennen vuosisadan vaihdetta yritykseen liitettiin ostojen kautta pieniä höyrylaiva-yhtiöitä, jotka liikennöivät mm. Ruotsin rannikolla ja Itämerellä. Vuonna 1907 yritys osti Stockholms Ångfartygs AB:n. Myyjän toiveena oli, että Stockholm -nimi säilyisi, jonka vuoksi päätettiin Rederi AB Svea nimetä uudelleen Stockholms Rederi AB Sveaksi.
Finska Ångfartygs A/B, vuodesta 1937 Suomen Höyrylaiva Oy - Finska Ångfartygs Ab, vuodesta 1976 Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy, perustettiin 23. huhtikuuta 1883 "halusta elvyttää meidän tyrehtyvää merenkulkuamme". Yhtiön alukset kuljettivat maataloustuotteita, kuten voita, sekä etenkin matkustajia, jotka jatkoivat matkaa Hullista Yhdysvaltoihin siirtolaisiksi.
Ångfartygs Aktiebolaget Bore eli Höyrylaiva Osakeyhtiö Bore perustettiin 22. toukokuuta 1897 ja
27. tammikuuta 1898 yhtiön ensimmäinen matkustajahöyrylaiva Bore, myöhemmin Bore I, kiinnittyi laituriin Turussa. Samanaikaisesti kilpailu Suomen talvisatamasta koveni Turun ja Hangon välillä.
Vaikka Boren laivat liikennöivät pääasiassa Turusta niitä tapasi usein myös Helsingissä.
Vuosisadan vaihteen tienoille tultaessa oli Suomen ja Ruotsin meriliikenteessä vakiintunut kaksi ympärivuotista linjaa: toinen oli FÅA:n Hangon ja Tukholman välinen ja toinen Bore-yhtiön hoitama Turun ja Tukholman välinen linja.
Boren ja FÅA:n välille oli kehittynyt kilpailutilanne, joka johti vuonna 1904 solmittuun ensimmäiseen Ruotsinliikennettä koskevaan yhteisliikennesopimukseen. FÅA:n hoidettavaksi tuli kolme viikkovuoroa Hangon ja Tukholman välillä ja vastaavasti Bore -yhtiölle kolme viikkovuoroa Turun ja Tukholman välille.
Vuonna 1910 FÅA ja Bore solmivat uuden sopimuksen, Turun ja Tukholman välisen liikenteen hoitamisesta, koska FÅA oli vuotta aiemmin lopettanut liikennöinnin Hangosta Tukholmaan. Seuraavana vuonna kulkikin Turun ja Tukholman välillä 3-4 alusta vuorojen noustessa jopa seitsemään viikkovuoroon.
Sota koetteli kovin suomalaisvarustamoja. Niin Bore kuin FÅA olivat menettäneet aluksiaan sodan aikana. Kun liikenteen käynnistämistä suunniteltiin vuonna 1918, oli ensiksi ratkaistava tonnisto-ongelmat. Tämä johti neuvotteluihin kokeneen ruotsalaisvarustamon Stockholms Rederiaktiebolag Svean kanssa.
Ensimmäisen maailmansodan päätyttyä Bore, FÅA ja Svea päättivät 28. toukokuuta 1918 jakaa yhdessä liikenteen Tukholma - Maarianhamina - Turku -linjalla. Yhtiöt muodostivat Yhteisliikennevarustamon.
Vuonna 1919 käynnistivät FÅA ja Svea myös Helsingin ja Tukholman välisen liikenteen yhteispurjehduksena, johon myös Bore liittyi vuonna 1928. Helsingin ja Tukholman välinen linja oli näinä aikoina toiminnassa vain keväästä syksyyn.
Toimiva yhteistyösopimus loi perustan Yhteisliikennevarustamolle. 1930-luvun kuluessa toimintaa kehitettiin kiinteämpään muotoon.
Sopimuksen mukaiseen yhteiseen toimintaan kuuluivat mm. aikataulujen määrittely, lippujen hinnoista ja rahtitariffeista sopiminen.
Talvisodan puhjettua matkustajalaivaliikennettä ylläpidettiin vain Turun ja Tukholman välillä. Linjalla kulkivat SHO:n Oihonna ja Arcturus, sekä Boren Bore I ja Nordstjernan. Liikennöinti ei ollut turvallista, sillä ilmapommitukset ja sukellusveneet uhkasivat laivoja.
Erityisesti sota koetteli Yhteisliikennevarustamoiden suomalaisosapuolien tonnistoa. Aluskanta kärsi sodan tuhoista ja sotakorvaukset verottivat niin ikään laivoista osan. Vaikeuksista huolimatta liikennettä ylläpidettiin ilman suurempia katkoksia.
Matkustajalaivaliikenne Helsingin ja Tukholman välillä alkoi uudelleen vuonna 1945.
Vuosi 1946 voidaan kirjata ensimmäiseksi sodan jälkeiseksi normaaliksi liikennevuodeksi. Viikkovuorot olivat taas nousseet kuuteen ja pian vuorot oli jokapäiväisiä. Muutaman vuoden liikennettä hoidettiin vielä vanhalla ja jo kuluneella kalustolla.
