Risteily Silja Serenadella 7.2. - 9.2.2019 & Silja Linen hyväntekeväisyyshuutokauppa 9.2.2019

Töiden vuoksi pääsemme harvoin lähtemään Tukholman risteilylle muuna päivänä kuin perjantaina. Tällä oli mahdollisuus lähteä reissun jo torstaina, toivottavasti myös joskus tulevaisuudessakin, sillä sen verran leppoisa risteily oli.

Lumi oli täyttännyt myös Olympiaterminaalin ympäristön ja lähtöselvityksen jälkeen oli pohdittava, minne jättää auto risteilyn ajaksi, jos se ei lumen vuoksi normaalille paikalle mahdu.

Tämä on sellainen kysymys, jota minulta myös usein kysytään. Olympiaterminaalin läheisyydessä on kaksikin edullista pysäköintipaikkaa. Ehrenströmintien varressa pysäköinti on maksullista arkisin klo 9 - 17 ja tunnin pysäköinti maksaa 2 euroa.

Lähellä on myös pysäköintialue, missä pysäköinti on maksullista arkisin klo 9 - 21 ja tunnin pysäköinti maksaa 2 euroa.

Onneksi kadunvarressa oli tilaa ja pysäköinti risteilyn ajalta maksoi vähän yli 20 euroa. Pysäköintialueella hinta olisi ollut noin 36 euroa. Läheltä löytyy myös pysäköintihalleja, joista Kasarmitorin Q-park on Club One -jäsenille edullisin. Siellä risteilypysäköinti maksaa 30 euroa.

Tällä kertaa risteilylle lähdettiin Commodore-luokan hytissä, mikä on erinomainen valinta risteilylle, jossa haluaa kunnon irtioton arjesta.

Ensimmäisenä piti käydä Commodore Loungessa varaamassa sauna perjantai-illalle. Saunan voi varata omaan käyttöön klo 20 - 21 tai klo 21 - 22 (paikallista aikaa). Ja koska saunoja on vain kaksi on vuoroja tarjolla neljä iltaa kohden. Muuten saunat ovat vapaassa käytössä aina tuohon klo 20 asti.

Usein ennen varasin mielummin parvekkeellisen Commodore-hytin, mutta näin kahden lapsen kanssa matkustaessa sitä arvostaa sisäkäytössä parvekkeen viemiä neliöitä, jonka vuoksi viime vuodet olemme valinneet parvekkeettoman hytin matkaa varatessa.

Kylpyhuoneiden uusi ilme on mielestäni kiva.

Hytin kylppäristä löytyi hammasharjoja ja shampoita Tallinkin ja Silja Linen logoilla brändattynä. Huolitellumman kuvan antaisi jos vain käytettäisiin yhden brändin tuotteita, kun molemmille omat pakkauksest on tehty. Muutenkin tuo muovikori, minne tarvikkeet on viskattu ei kovin luksus vaikutelmaa anna. Toista se oli silloin kun hytistä löytyi pussukat, mihin tuotteet olivat nätisti pakattu.

Hytin jääkaapista löytyi tutut virvokkeet ja Tukholmassa jääkaapiin täydennettiin kaikkea muuta paitsi kuohuviiniä. Lisäksi tarjolla oli pussiin pakattuja hedelmiä, jotka nekin olivat aikoinaan tarjolla lasikulhossa. Nyt kun muovia pitäisi vähentää, niin tuntuu hassulle että lasikulhoista on luovuttu. Toisaalta kun Commodore Loungessa on jo hedelmiä tarjolla, niin miksi niitä pitää olla lisänä hytissä? Loungestahan niitä voisi noutaa hyttiin haluamansa määrän tai syödä siellä. Hedelmien tilalla voisi hytissä olla vaikka suklaakonvehteja tai jotain muuta pientä tarjolla.

Ennen ruokailua kävimme piipahtamassa Starlightissa, josta usein risteilyn aikana tuli puhuttua vielä vanhalla nimellä.

Tykkään kovasti Starlightin uudesta sisutuksesta.

Casinon puolella Onnia kiinnosti moottoripyöräpelit.

Joka kerta maihin/laivaannousuovien ohi kävellessä, piti käydä katsomassa ovissa olevia hylkeitä, tällä kertaa mukaan lähti myös risteilyohjelma.

Torstai-lähdöllä ei paljon väkeä laivalla ollut, joten Grill House -ravintolaan pääsi jonottamatta.

Grill Housen erikoisuutena on Dry-aged -lihat, jotka ovat siis kaapissa raakakypsytettyjä.

Grill Housen sisäänkäynnin yhteydessä on  kaappi, jossa on raakakypsymässä olevia lihoja.

Grill Housen listalta on tilattavissa dry-aged naudan ulkofileetä (kuvassa) tai naudan luullista entrecôtea. Suosittelen testaamaan, sillä ainakin ulkofilee oli erinomaista ja liha oikein mureaa.

Lapsille löytyi omat herkut lasten listalta.

Edellisellä risteilyllä Onni oppi, että kun malttaa syödä ravintolassa, niin pääsee lelukauppaan ostoksille. Siellä sitä tälläkin risteilyllä useasti käytiin, kun ruokailut hyvin sujuivat ja kaikki malttoivat rauhassa syödä.

Jälkiruoalla kävimme Siljalandissa.

Tax Free Superstoressakin tuli piipahdettua.

Onnin lähtiessä nukkumaan jäin Tuulin kanssa hetkeksi Promenade Bariin istuskelemaan.

Kävimme myös Starlightissa...

...sekä pikaisesti New York Clubilla...

...mistä päädyimme takaisin Starlightiin.

Pian oli myös meidän aika käydä nukkumaan.

Pitkän tauon jälkeen menimme aamiaiselle Bon Vivant -ravintolaan. Vihdoinkin siellä oli luovuttu pöytiintarjoiltavista leikkelautasista ja tilalle oli katettu noutopöytä, mistä saa mieleisensä kylmät leikkeleet, kalat ja kasvikset lautaselleen kerätä ja juurin niin paljon kuin jaksaa syödä.

Kahvit, teet ja kaakaot tarjoiltiin pöytään. Kuohuviinit kaadettiin laseihin vasta pöydässä ja myös lapset oli huomioitu Muumi kuohujuomalla.

Lämpöiset annokset tilataan edelleenkin listalta ja niitä odotellesa oli aikaa aloitella kylmillä tarjottavilla.

Lämpöiset annokset tulivat pöytään nopeasti ja kaikki erikoistoiveet täytettiin. Saimme pelkkiä (tavallisia) nakkeja, pelkkää pekonia ja nakkeja sekä aamiaislautasen ilman munakokkelia ja mitä näitä toiveita olikaan...

Myös jälkiruoalle oli tilaa. Vaikka useasti ole ollut Tavolátan aamiaisen kannattaja niin nyt vihdoin ja viimein (pienen tauon jälkeen) myös Bon Vivantin aamiainen oli erittäin positiivinen kokemus, palvelu pelasi, ruoka oli hyvää, ravintola rauhallinen ja tarjontaa oli riittävästi.

Aamiaisen jälkeen oli hyvää aikaa tutustua promenaden myymälöiden Super Sale -tarjouksiin.

Pian vastaan tulisi Baltic Princess, mitä piti käydä myös kuvaamassa.

Baltic Princess matkalla Maarianhaminaan.

Värtahamen häämöttää jo horistontissa.

Tällä kertaa päätimme viettää päivän laivalla. Mikä sen mukavampaa kuin päiväunet ja rento oleilu hytissä.

Siljalandissakin oli rauhallista koko päivän ajan.

Paluumatka aloitettiin ruokailemalla Fast Lane -ravintolassa.

Burgeri ja hodari linjalla menttiin ja hyvää oli.

Muumi ja Pikku Myy kävivät moikkaamassa.

Tuulille maistui vielä jälkiruoka.

Myös pelionnea tuli testattua ja olihan sitä enemmän kuin lauantain lottoarvonnassa.

Voittorahat olikin hyvä käydä tuhlaamassa laivan myymälöihin.

Pian olikin saunavuoron aika.

Saunan jälkeen maistui iltapala Coffee & Co -kahvilassa.

Täydellä vastalla sitä oli mukavampi mennä kuittaamaan univelkoja pois.

Aamulla herätys oli jälleen hyvissä ajoin ja hetken jouduimme odottelemaan Bon Vivantin avautumista.

Bon Vivantin aamiainen maistui toisenakin aamuna yhtä hyvälle ja palvelu pelasi.

Mukava startti päivälle.

Kylmäpöydän antimilla aloitettiin...

ja lämpöisillä jatkettiin.

Tilaa oli myös jälkiruoalle, kun se edellisenäkin aamuna maistui todella hyvälle.

Pian olimmekin jo Helsingissä ja oli aika lähteä hyttiin laittamaan matkatavarat kasaan. Kiitokset Silja Serenaden miehistölle mukavasta merimatkasta ja erinomaisesta ruoasta ja palvelusta!

Laivalta suuntasimme kohti Makasiiniterminaalia, missä pidettiin Silja Linen hyväntekeväisyyshuutokauppa Jethro Rostedtin johdolla. Paikalla oli myös muutama tuttu tullut hankkimaan itsellensä palan Silja Serenadea tai Silja Symphonya.

Ovien avautuessa klo 12, piti ensimmäisenä suunnata myyntipisteelle, minne oli laitettu myyntiin hyttikylttejä ja muuta pelastettua tavaraa, joita ei huutokauppaan päätynyt. Mukaan lähti heti kymmenen hyttikylttiä ja kaksi muovista simpukkakupua Atlantiksesta.

Sen jälkeen oli vasta aikaa lähteä tutustumaan huutokaupattavana oleviin tuotteisiin.

Atlantis-kyltti olisi ollut kiva, mutta ei meillä sille olisi ollut tilaa.

Myös Harri Hylje oli mukana huutokaupan tohinoissa.

Aika maltilliseksi meidän hankinnat jäi...

Vaimoni huusi kaksi settiä (4 kpl) Secto Designin valaisimia (130 € / 2 kpl), mitkä olivat El Capitán -ravintolan katossa vuosia roikkuneet.

Kaksi niistä pääsi meillä keittiöön Buffet Symphony -kyltin kaveriksi ja kaksi oli huudettu tutulle.

Minun hankinnat olivat vähän edullisempia, mutta sitäkin suurempia. Bon Vivantin kaksi tuolia ja pöytä päätyivät meille 5 eurolla.

Toinen tuoleista päätyi tyttäremme huoneeseen ja toinen makuuhuoneeseen tietokonepöydän ääreen. Pöydälle ei vielä paikkaa ole löytynyt.

Matkaan lähti myös 9. kannen hytissä ollut taulu, mikä päätyi tyttäremme huoneen seinälle.

Huutokaupan lopuksi tuli hyttikylttejä ostettua vielä muutama lisää. Niille ei vielä paikkaa ole löytynyt, mutta ehkä jossain vaiheessa.

Samoin simpukat etsivät vielä paikkaansa.

Kaikkien huutokauppaostosten mukaan sai vielä sertifikaatin, missä kerrottiin tuotteiden olevan Silja Serenadelta tai Silja Symphonylta. Huutokauppa tuotti vajaa 7000 euroa ja sen Silja Line lahjoitti HelsinkiMissiolle yksinäisyyden torjuntaan. Hienoa että tälläinen huutokauppa järjestettiin ja näin mahdollisimman moni sai kotiinsa pienen palan Silja Linen laivaa, sen sijaan että poistuva sisutus olisi päätynyt jätteeksi.

Ja kuten moni taisi Helsingin Sanomista tammikuussa lukea, niin nyt se pala kokolattiamattoa on meille kotiutunut ja paikkansa se löysi meidän eteisestä.