Tutustu merelliseen Maarianhaminaan kävellen

Silja Serenaden kohteena kesä-elokuussa on merellinen Maarianhamina. Kaupunkiin, jossa välimatkat ovat lyhyet on helppot tutustua kävellen. Jos Maarianhamina ei ole tuttu kaupunki ja haluaisit tutustua siihen paremmin ja samalla tutustua kaupungin keskustaan on tässä esitelty kävelyreitti mainio tapa tutustua kaupunkiin.

Kartalla oleva merenkulkuhenkinen kävelyreitti alkaa terminaalilta ja johtaa Länsisatamasta lehmusten reunustaman Esplanadin halki keskustaan ja sieltä Itäsataman Merikortteliin ja Södragatanin vanhimpien puukortteleiden kautta takaisin satamaan.

Maarianhamina on ollut Suomen ja Ruotsin välillä kulkevien matkustaja-autolauttojen välisatama jo 1950-luvulta. Vuodesta 1957 ovat Silja Linen Turun laivat pysähtyneet Maarianhaminassa matkalla Ruotsiin.

Algot Johanssonin 27.12.1937 perustama Rederi AB Sally oli aikoinaan yksi Suomen merkittävimmistä tankkerivarustamoista ja yksi Viking Linen osakasvarustamoista.

Rederi AB Sally ajautui huomattaviin taloudellisiin vaikeuksiin 1980-luvun puolivälissä. Lopulta yhtiö joutuikin pääasiallisen velkojansa Yhdyspankin haltuun. Pankki myi haltuunsa joutuneen varustamon vuonna 1987 varustamoyhtiö EffJohnille, joka oli Silja Linen osakasvarustamoiden Effoan ja Johnson Linen tarkoitusta varten perustama yhtiö. Sally Ab on nykyään Tallink Silja Oy:n tytäryhtiö.

Rederi AB Vikinglinjen perustettiin vuonna 1959 ja Algot Johansson lähti hankkeeseen mukaan merkitsemällä vastaperustetun yhtiön osakkeita. Vuonna 1962 Vikinglinjenin osakkaat ajautuivat kuitenkin riitoihin. Yhtiön varsinaisen perustaja, Gunnar Eklund halusi yhtiön keskittyvän ainoastaan autolauttaliikenteeseen, kun taas Algot Johansson halusi laajentaa Vikinglinjenin toimintaa myös rahtilaivoihin. Riitojen vuoksi Gunnar Eklund jätti Rederi AB Vikinglinjenin, joka jäi Rederi AB Sallyn omistajan Algot Johanssonin haltuun. Vikinglinjenistä lähdettyään Gunnar Eklund perusti 1963 uuden varustamon, Ålandsfärjan AB:n.

Kolme varustamoa (Vikinglinjen, Slite, Ålandsfärjan) kilpaili 1960-luvun alkuvuosina paitsi keskenään, myös Silja Linea ja sen osakasvarustamoita vastaan. Vuonna 1966 Rederi AB Vikinglinjen, Rederi AB Slite ja Ålandsfärjan AB aloittivat yhteistyön ja perustivat yhtiön, Vikinglinjen Ab:n, markkinoimaan aluksiensa liikennettä. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 19. elokuuta 1966 ja sen osakepääoma oli 30 000 markkaa, josta kukin osakasvarustamo merkitsi kolmasosan. Samalla kaikki uudessa Vikinglinjen-markkinointiyhtiössä mukana olevat varustamot maalasivat laivansa Sliten mallin mukaisesti punavalkoisiksi ja Rederi AB Vikinglinjen muutti nimensä Rederi AB Solstadiksi, ja siitä tuli Rederi AB Sallyn tytäryhtiö, kunnes varustamo lopulta sulautui täysin emoyhtiöönsä.

Viking Linen toiminta kasvoi kolmen varustamon yhteistyöllä, kunnes 1980-luvun puolivälissä Rederi AB Sally ajautui huomattaviin taloudellisiin vaikeuksiin. Yhtiön siirtyessä EffJohnin haltuun lunastivat Viking Linen kaksi muuta osakasta Sallyn kolmanneksen osuuden Vikingistä itselleen. Rederi AB Sliten konkurssin myötä vuonna 1993 Viking Linen liikenne jäi SF-Linen vastuulle.

Heinäkuusta 1999 lähtien laivaliikenne Maarianhaminassa vilkaistui, koska Ahvenanmaa ei kuulu EU:n tullialueeseen ja näin lautoilla voidaan edelleen jatkaa verovapaata myyntiä. Siljan Helsingin-linjan laivat aloittivat poikkeamaan Maarianhaminassa vuonna 1999.

Normaalioloissa Silja Linen laivoilla pääsee Maarianhaminasta Turkuun, Helsinkiin ja Tukholmaan. Tallinkin alukset Tallinna–Tukholma-reitillä ovat poikenneet Maarianhaminassa Viron liityttyä EU:hun, säilyttääkseen oikeuden verovapaaseen myyntiin.

Vuonna 1972 perustettu ahvenanmaalainen Birka Line keskittyi alusta lähtien Tukholman ja Maarianhaminan väliseen risteilyliikenteeseen. Birka Linella oli käytössä oma terminaali Hotelli Adlonin vieressä.

Koronapandemian vuoksi Birkan liikenne lopetettiin ja varustamon alus m/s Birka Stockholm riisuttiin Maarianhaminassa.

Rakennus on arkkitehti Lars Sonckin käsialaa ja se valmistui 1800-luvun lopulla. Rakennuksessa sijaitsi tulliasema ja höyrylaivamatkustajien odotushuone. 

Rakennuksen julkisivu on entisöity alkuperäiseen asuunsa lisärakennusta lukuunottamatta. Nykyään rakennuksessa toimii kaupungin satamakonttori.

Meri antaa ja ottaa. Tämä on todellisuutta merenkulkijakansalla. Monet ahvenanmaalaiset ovat löytäneet viimeisen lepopaikkansa meren syvyyksistä ja heidän muistolleen on pystytetty patsas "Mies ruorissa". 

Patsaan on veistänyt taiteilija Emil Cedercreutz ja sen lahjoitti maatalausneuvos Eliel Sundströn, jonka isä J.E. Sundström menehtyi Thomas Perryn haaksirikossa Atlantilla vuonna 1905.

Patsaan vieressä olevassa muurissa on muistokivet työssään henkensä menettäneille ahvenanmaalaisille merimiehille. Pyhäinpäivänä Ahvenanmaan laivapäällystöyhdistyksellä on tapana järjestää muistotilaisuus patsaan luona.

Merenkulumuseon läheisyydestä löytyy myös muita merenkulkuun liittyviä esineitä ja patsaita.

Ahvenanmaan ylväitä merenkulkuperinteitä vaalitaan Ahvenanmaan merenkulkumuseossa, joka valmistui vuonna 1954. Rakennuksen on suunnitellut helsinkiläinen arkkitehti Jonas Cedercreutz ja sen erikoisissa sisätiloissa vierailija voi melkein tuntea aidon purjelaivatunnelman. Museota uudistetiin vuosina 2009 - 2012 ja museo sai lisärakennuksen, jonka ovat piirtäneet Johanna Vuorinen ja Esa Kangas.

Museo on suurelta osin merikapteeni Carl Holmqvistin ansiota. Hän oli vuonna 1935 perustamassa Ålands Nautical Clubia, jonka päätehtävänä oli merenkulkumuseon perustaminen.

Ahvenanmaan merenkulkumuseo on palkittu useilla palkinnoilla. Marraskuussa vuonna 2017 säätiö sai Pelastakaa lapset-palkinnon osallistavasta pedagogisesta työstään, keväällä 2016 Suomen museoliitto valitsi Merenkulkumuseon vuoden museoksi ja syksyllä 2015 Visit Åland palkitsi merenkulkumuseon panostuksestaan matkailualalla ja museo vastaanotti Visit Ålandin Matkailupalkinnon. 

Suosittelen vierailemaan museossa, paljon nähtävää isoille ja pienille merenkulusta kiinnostuneille. Vierailustamme vuonna 2017 voit lukea lisää aikaisemmsta postauksesta. Muista näyttää Club One -mobiilikorttia lippua ostaessasi, niin saat 20 % alennuksen museon sisäänpääsylipusta. Etu voimassa aukioloaikojen mukaisesti vuoden 2021 loppuun saakka.

Samassa rakennuksessa toimii myös Nautical-ravintola, josta voit lukea lisää aikaisemmasta postauksesta. 

Länsisatamaan ankkuroitu musta rautaparkki Pommern on yksi Maarianhaminan huomattavimmista nähtävyyksistä. 

Pommern rakennettiin vuonna 1903 Skotlannissa saksalaiselle varustamolle ja sai nimekkseen Mneme. Pommern selvisi monista vaaroista ja sai mainetta nopeana purjehtijana. Vuonna 1906 alus sai uuden nimen Pommern siirtyessään uudelle omistajalleen hampurilaiselle F. Laeisz -varustamolle. Vuodesta 1923 lähtien laiva oli ahvenanmaalaisen laivanvarustaja Gustaf Erikson omistama ja samana vuonna Pommern purjehti Kööpenhaminan ja Australian välisen matkan 75 vuorokaudessa, joka oli vuosisadan nopeusennätys kyseisellä reitillä. 



Vuonna 1938 maailmalla alkoi olla jo epävakaista ja elokuussa Pommern saapui Maarianhaminaan rauhallisempia päivä odottamaan. Sodan jälkeen kuitenkin todettiin, että Pommernin päivät kauppamerenkulun palveluksessa olivat jo ohi. 

Vuonna 1953 Gustaf Eriksonin perilliset päättivät lahjoittaa Pommernin Maarianhaminan kaupungille museoalukseksi, minkä ansiosta kaupunki voi nyt ylpeillä ainutlaatuisella nähtävyydellään. Pommern on maailman syvämerenpurjehtijoista ainoa, joka on säilytetty alkuperäisessä asussaan. 

Pommern on saanut uuden telakan ja kelluu vapaasti Maarianhaminan Länsisataman laiturissa, tutulla paikallaan. Telakka tyhjennetään vain tarkistusten ja rungon huoltotöiden aikana, ja mikäli silloin on mahdollista, kävijöille tarjotaan tilaisuus laskeutua telakalle tutustumaan Pommerniin erilaisesta perspektiivistä.

Kun telakka rakennettiin, myös sen saavutettavuutta parannettiin. Pommernin ja Merenkulkumuseon välille rakennettiin kävelysilta, ja se tekee laivassa vierailusta kaikille helpompaa ja kätevämpää. Laivan uudet portaat ja hissi helpottavat myös siirtymistä sääkannelta välikannen kautta aina lastiruumaan asti. Tilat, joihin liikuntaesteisten on yhä vaikea päästä, esitellään lukulaitteilla filmien ja kertomusten avulla. Pommernissa voi vierailla samalla lipulla kuin Ahvenanmaan merenkulkumuseossa.

Satamassa sijaitseva punainen rakennus on sekin arkkitehti Lars Sonckin käsialaa. Huvila sai nimekseen "Kotkanpesä" ja se ranennettiin alunperin ylhäälle Badhusparkenin kalliolle.

Kotkanpesä valmistui vuonna 1896 erään kylpylälääkärin kesähuvilaksi ja se siirrettiin nykyiselle paikalleen 1920-luvulla. 



Huvila toimii nykyään purjehdusseura ÅSS:n ravintolana. Ravintolasta voit lukea lisää aikaisemmasta postauksesta. Purjehdusseura on perustettu vuonna 1897 ja sen vierassatama on avoinna toukokuusta syyskuun loppupuolelle.

Badhusbergetin kallioilla sijaitsevalta vesitornilta aukeaa näköala niin maalle kuin merelle. Kalioilla kulkee useita kävelypolkuja portaineen. Kallioon hakattu polku on peräisin kylpyläkauden ajoita sitä kutsutaan kansan suussa "rakkauden poluksi". 

Vesitorni näkyy hyvin laivan kannelle.

Puisto ja vaalea puuhuvila kauniine kivijalkoineen ja oranssisine kattoineen muistuttavat aikakaudesta, jolloin Maarianhamina oli muodikas kylpyläkaupunki. Kaupunki panosti jo varhain matkailuun ja jo vuonna 1889 Länsisatamaan rakennettiin kylpylälaitos. 

Kaupunkiin saapui vauraita vieraita hoidattamaan terveyttään muutamien viikkojen hoitokuureille, joita kevennettiinn vilkkaan seuraelämän merkeissä: kylpylässä nautitskeltiin punssia ja tanssittiin hienoilla päivällisillä. 

Vuonna 1900 uusi kylpylähotelli avasi ovensa nykyistä merenkulkumuseota vastapäätä. Mielikuvituksellisen näköisessä hotellissa oli 40 huonetta ja se oli kaupungin suurin rakennus. Kylpylätoiminta ei kuitenkaan koskaan tullut tarpeeksi kannattavaksi.

Osoitteessa Norra Esplanadgatan 9 B sijaitsee moderni talo, joka on Lundqvist Rederiernan varustamokonttori. Varustamon perusti vuonna 1927 merikapteeni Hugo Lundqvist, jonka isä Mathias oli yksi Ahvenanmaan suurimmista purjelaivakauden laivanvarustajista. Varustamo sijaitsi aikaisemmin nykyisen varustamokonttorin itäpuolella sijaitsevassa vaaleassa puutalossa. 

Hugo Lundqvist oli kaukonäköinen mies, joka ymmärsi, että purjelaivojen aikakausi oli päättymäisillään. Lundqvist Rederierna alkoi ensimmäisenä ahvenanmaalaisena varustamona panostaa moottorialustonnistoon.

Nykään Lundqvist Rederierna operoi kymmentä Aframax-tankkeria Pohjanmerellä, Itämerellä, Välimerellä ja Mustallamerellä.

Ennen kirkkoa sijaitseva keltainen rakennus on vanha kansakoulu, joka valmistui vuona 1884. Päärakennuksen länsisiipi rakennettiin muutamia vuosia sitten käsityösaliksi. Nykyään rakennus toimii nuorisotalona.

Vinosti vastapäätä lehmuskujan toisella puolella sijaitsee samalta aikakaudelta oleva, vuonna 1876 valmistunut vanha raatihuone, joka nykään toimii päiväkotina.

Vuonna 1884 maarianhaminalaiset saivat tilat jumalanpalveluksia varten uudesta kansakoulusta. Keisarillinen senaatti vakuutti kuitenkin nuorelle seurakunnalle rakennuttavansa oman kirkon "niin pian kuin  mahdollista". 

Vuosien vieriessä kirkon rakentamisesta keskusteltiin useaan otteeseen ja viimein hyväksyttiin arkkitehti Lars Sonckin piirustukset kirkkoa varten. 

Peruskiven muuraus kokosi runsaan yleisön 4. syyskuuta 1926. Piispa piti puheen ja kansa veisasi "Jumala onpi linnamme", sen jälkeen kuultiin yllätysuutinen: piispa ilmoitti, että kaksi kaupunkilaista oli luvannut lahjoittaa kirkkoa varten 1,2 miljoonaa markkaa, joka oli valtava summa rahaa ja se riitti sekä itse kirkon rakentamiseen että myös irtaimistoon. Vasta kesäkuussa 1927 paikallislehti tiesi kirjoittaa, että lahjoituksen takana olivat merenkulkuneuvos Troberg ja hänen Johanna-vaimonsa. Kirkko vihittiin käyttöön 11. joulukuuta 1927.

Yksi kirkon kelloista kuului alunperin Skarpansin seurakunnalle Bomarsundissa, josta englantilaiset kuljettivat sen sotasaaliina Englantiin linnoituksen kukistamisen jälkeen 1854. Kello saatiin takaisin Ahvenanmaalle vuonna 1925, jolloin Maarianhaminan seurakunta sai ottaa sen vastaan juhlallisissa seremoniassa.

Tämä vaalea puutalo oli aikoinaan laivanvarustaja August Trobergin koti. Hän syntyi vuonna 1855 ja aloitti nuorena poikana merillä. Troberg valmistui kapteeniksi vuonna 1877 ja muutamia vuosia myöhemmin hän vakiinnutti asemansa laivanvarustajana. Vuonna 1926 Suomen presidentti myönsi hänelle merenkulkuneuvoksen arvonimen. 

August Troberg kuului vuosisadan vaihteessa kaupungin eturivin laivanvarustajiin ja hänen laivansa tuottivat suurta voittoa. Hän myi laivastonsa ensimmäisen maailman sodan aikana. 

August Troberg ja hänen vaimonsa Johanna viettivät rauhallisia eläkepäiviä. Heillä ei ollut lapsia ja he antoivat usein nimettöminä suuria lahjoituksia eri tahoille, kuten Åbo Akedemille, Maarianhaminan palokunnalle  ja merimieskodille. He kustansivat myös Maarianhaminan kirkon rakentamisen.

Pariskunta määräsi testamentissään kotitalonsa kaupungille sairaanhoitoa tai sen tapaista toimintaa varten. August Troberg kuoli vuonna 1935 ja kaksi vuotta myöhemmin Trobergin  talossa avattiin Maarianhaminan kunnannsairaala, jossa oli 15 vuodepaikkaa.

Kun Ahvenanmaan keskussairaala valmistui 1950-luvulla Trobergin talosta tehtiin vanhainkoti, joka kantaa nimeä Trobergshemmet. Vanhainkotia laajennettiin vuosina 1958-60. Trobergin puisessa kotitalossa puolestaan sijaitsee vanhustentalo Johannahemmet.

Maarianhaminan kaupunki rakennutti uuden vanhainkodin vuosina 2009 - 2011, joka kantaa edelleen nimeä Trobergshemmet

Tässä vaaleassa, kauniissa puuhuvilassa asui kapteeni ja laivanvarustaja Gustaf Erikson perheineen. Gustaf Erikson tunnettiin aikoinaan maailmalla suurimpana ja viimeisenä purjelaivavarustajana. Erikson syntyi Lemlandissa vuonna 1872 ja lähti jo 10-vuotiaana merelle. Hän eteni urallansa nopeasti ja valmistui merikapteeniksi vuonna 1900.

Vuonna 1913 hän osti parikkilaivan Tjerimain ja aloitti uransa laivanvarustajana. Gustaf Eriksonilla oli luja usko purjelaivoihin. Kun muut laivanvarustajat myivät pois vanhoja purjelaivojaan ja panostivat ajanmukaisempaan tonnistoon, Erikson oli valmis ostamaan niitä. 

"Purjelaivat pysyvät merillä niin kauan kuin minä elän", hänen kerrotaan sanoneen.

Erikson sai purjelaivansa suheellisen halvalla, niihin ei tarvittu polttoainetta ja ne pysivät kilpailukykyisinä vielä maailmansotien välisen ajan.

Gustaf Erikson omisti elinaikanaan yli 40 alusta ja monet niistä kantoivat kauniita ja purjelaivapiireissä tunnettuja nimiä, kunten Archibald Russell, Herzogin Cecilie ja L`Avenir. Suurimmat alukset purjehtivat Australian ja Euroopan välisellä vehnäreitillä. 

Lehdistssä Erikson kuvailtiin mieheksi, jolla oli "ainutlaatuiset ominaisuudet laivanvarustajana, energiaa ja vaistoa". Hän keksi myös uuden liikeidean ja tarjosi valtameripurjehduksia tavallisille matkustajille, koska monet "nykyajan ihimiset kaipaavat muutaman kuukauden ajan rauhaa ja hiljaisuutta vahvistavassa meri-ilmassa".

Gustaf Erikson kuoli vuonna 1947 ja hänen poikansa Edgar myi perheen omistuksessa olleet viimeiset purjelaivat, Muutamat näistä on vielä olemassa: Viking Göteborgissa, Passat Travemündessa ja tietenkin Pommern Maarianhaminassa.

Rederiaktiebolaget Gustaf Erikson toimii nykyään samassa kaduristeyksessä sijaistevassa modernissa rakennuksessa.

Vanhaa huvilaa käytetään nykyään Maarianhaminan kaupungin ja Ahvenanmaan maakunnan edustustilaisuuksia varten. 

Runoudessa Maarianhaminaa on kutsuttu "tuhanisen lehmusten kaupungiksi" leveän, idästä länteen kulkevan lehmuskujansa ansiosta. Nimtys on kuitenkin hieman liioteltu, sillä tilastojen mukaan kaupunki ylläpitää noin 700 puuta.

Ensimmäiset lehhmuspuut istutetiin torille 1890-luvulla, minkä jälkeen niiden määrä lisääntyi kaupungin kasvaessa. Lehmuspuu valittiin luultavasti sen vuoksi, että sitä pidettiin noihin aikoihin muodikkaana puuna.

Täältä kaikki alkoi - Maarianhaminan kehitys pienestä maalaiskylästä nykyaikaiseksi ylväiden merenkulkuperinteiden kaupungiksi.

1800-luvulla nykyisen kaupungintalon takana sijaitsevalla mäellä oli neljä harmaata, ränsistynyttä  maatilaa. Asukkaita oli yhteensä 33 ja elämä oli köyhää ja synkkää.

Kun Ahvenanmaalle päätettiin perustaa kaupunki, paikaksi valittiin kuitenkin Öfvernäsin kituva kylä, jonka valttikortti oli suojainen merenlahti. Helmikuun 21. päivänä 1861 annettiin Hänen Kuninkaallisen Majesteettinsa Armollinen Perustamisasiakirja ja Ahvenanmaa sai pitkään kaivatun kaupunkinsa. Noihin aikoin Suomi ja Ahvenanmaa kuuluivat vielä Venäjän tsaarivaltakuntaan ja uusi kaupunki sai nimensä Aleksanteri II:n puolision Marian mukaan.

Maarianhaminaa varten luotiin komea ruutuasemakaava leveine katuineen ja ristikkäisine puistoesplanadeineen. Kaikista suurista suunnitelmista huolimatta Maarianhamina pysyi kauan yksinkertaisena maalaiskylänä ja idästä länteen kulkevan Esplanadin toisessa päässä oleva kauppatori oli lantakasa, josta levisi hirvittävä löyhkä.

Kaupungin ensimmäinen pankkikonttori rakenntettiin suolle, jossa kaupunkilaisilla oli tapana metsästää sorsia ja nykyisen lehmuskujan paikalla oli suuri lakkasuorämeikkö.



Mutta kaikella on aikansa. Yhä useammalle tontille rakennettiin, kauppiaat ja laivanvarustajat vakiinnuttivat asemiaan ja kaupungille ominiaisia laitoksia perustettiin. Vuosisadan vaihteessa Maarianhaminassa oli jo noin 1000 asukasta, vuonna 1950 yli 3000 asukasta, vuonna 2000 noin 10500 asukasta ja vuonna 2021 kaupungissa asuu yli 11 700 kaupunkilaista eli noin 40 prosenttia koko Ahvenanmaan väestöstä.

Liikemies, laivanvarustaja ja varakonsuli Nikolai Sittkoffia (1828-1887) esittävä patsas seisoo kaupungin keskustassa hänen nimeään kantavan kauppagallerian edessä. 

Sittkoff muutti kauppoineen Maarianhaminaan 1860-luvulla ja hänestä tuli pian yksi nuoren kaupungin johtohahmoista. Häntä pidettiin kaukonäköisenä, älykkään ja kekseliäänä ja hän hoiti menestyksekkäästi sekä omia liiketoimiaan että koko kaupungin asioita. 

Sittkoffista tuli Maarianhaminan ensimmäinen suurlaivanvarustaja. Hänen Strandgatanilla sijainneessa puodissaan myytiin tavaroita, joita hän kuljetti maahan omilla laivoillaan. Sittkoffin kuollesssa vuonna 1887 hän jätti jälkeensä suuren tyhjiön. Kukaan hänen yhdeksästä lapsestaan ei halunnut jatkaa kauppatoimintaa, joten kaikki muuttivat poist ja laivat myytiin.

Sittkoff Galleriassa kannattaa piipahtaa Boquerianin isolla terassilla, josta voit lukea lisää aikaisemmasta postauksesta.

Saaristokaupungin tunnelmaa pääsee kokemaan Maarianhaminan pääkadulla, eli Torggatanilla. 

Sopivan mittaisella ostoskadulla on vanhoja kauniita rakennuksia, joiden uumenista löytyy erilaisia pieniä liikkkeitä, ravintoloita ja kahviloita. 

Maarianhaminasta löytyy myös tuttuja ketjuliikkeitä. Torggatanilla varrella olevasta Varuboden City-myymälästä löytyy myös Ahvenanmaalaisia elintarvikkeita kotiinviemisiksi. Hotelli Pommernin vieressä sijaitsevassa Mathis Hallenissa kannattaa myös piipahtaa tutustumassa paikallisiin elintarvikkeisiin.

Puulaivojen rakentaminen oli 1800-luvulla lähes päivittäistä puuhaa. 1800-luvun puolivälin ja 1900-luvun alkupuolen välillä Ahvenanmaalla rakennettiin lähes 300 alusta. Laivat rakennettiin entistä suuremmiksi ja niillä purjehdittiin entistä kauemmaksi. 

Ahvenanmaalaiset talonpojat perustuivat osuuskuntia, jotka omistivat laivoja ja sen vuoksi tätä ajanjaksoa kutsutaankin talonpoikaispurjehduksen aikakaudeksi.

Laivanrakennusperinteet elävät edelleen Itäsataman merikorttelissa, jossa niitä esitellään myös yleisölle. Kortteli on kappale elävää merellistä historiaa, missä voi tutustua veneenveistoon, raudantaontaan ja muihin käsityötaitoihin. Täällä on vierassatama perinteisille purjealuksille ja puuveneille. 

Alueelta löytyy myös museokauppa ja mantereellakin tunnettu Pub Niska.

Entisaikaan Ahvenanmaalle matkustettiin useimmiten höyrylaivalla. Vuonna 1866 höyrylaiva "Amiral von Platen" aloitti säännöllisen liikennöinnin Maarianhaminaan, mikä oli tärkeä edistysaskel nuoren kaupungin historiassa. Kotimaanliikenteen höyrylaivat saapuivat Itäsataman laituriin, muut poikkesivat Länsisatamaan. 

Nykyään Itäsatamasta löytää lähinnä yksityisveneitä ja siellä sijaitsee myös Maarianhaminan purjehdusseuran vierassatama.

Höyrylaivalaiturilla toimii Brasserie Ångbåtsbryggan ja iso minigolf-rata, joista voit lukea lisää aikaisemmasta postauksesta.

Höyrylaivalaiturin läheisyydessä sijaitseva Lilla Holmenin saari on upea kohde varsinkin kauniina kesäpäivinä. Alueelle on vapaa pääsy ja sieltä löytyy lapsille hyvin sopiva uimaranta, leikkipaikka merirosvolaivoineen, kioski ja kolme lintutaloa.

Torilla on "Ahvenanmaan kuningas" Julius Sundblomin (1865 - 1945) patsas. Sundblom oli yksi eturivin hahmoista kamppailuissa Ahvenanmaan jälleenyhdistämiseksi Ruotsiin, jonka tuloksena Ahvenanmaa sai itsehallinnon. Sundblom valittiin itsehallitun Ahvenanmaan ensimmäiseksi puhemieheksi ja hän toimi myös sanomalaehti Ålandin päätoimittajana. 

Itsehallinnon ansiosta ahvenanmaalaiset voivat säätää omia lakeja useilla eri aloilla. Suuri vaalea itsehallintorakennus on Ahvenanmaan maakuntapäivien ja maakuntahallituksen (parlamentin ja hallituksen) sekä korkeimman hallinnon keskus. 

Itsehallintorakennuksen eteläpuolella sijaitsee Ahvenanmaan museo ja Ahvenanmaan taidemuseo ja pohjoispuolella hotelli Arkipelag. Nämä kolme rakennusta symboloivat puu-Maarianhaminan väistymistä modernin rakentamisen tieltä. Itsehallintorakennuksen paikalla sijaitsi aikoinaan Societetshuset, kaupungin ensimmäinen varsinainen hotelli ja kestikievari, joka rakennettiin vuosina 1896-1870.

Kaupungintalo, joka on yksi Maarianhaminan monumentaalirakennuksista, kohoaa majesteetillisesti omalla mäellään ja hallitsee sieltä käsin koko kaupungin elämää. Kaupungintalo rakennettiin paikalle, jolla sijaitsi Norrgårds, yksi Öfvernäsin kylän maatiloista. 

Maarianhaminan nuori kaupunki tarvitsi vähitellen hallintorakennuksen ja erityisesti ylvään juhlasalin kansalaistensa juhlatilaisuuksia varten.

Kaupunki järjesti arkkitehtikilpailun ja monien kilpailukierrosten jälkeen voiton vei arkkitehti Lars Sonckin ehdotus klassisesta kaupungintalosta. Lokakuussa 1939, kun sodan synkät pilvet jo kohosivat horisontissa, kaupungin virastolaitos muuttui uusiin tiloihin.

Kaupungintaloa ei juurikaan ole muutettu sisältä tai ulkoa sen valmistumisen jälkeen ja sitä pidetään nykyään yhtenä Ahvenanmaan huomattavimpana rakennuksena .

Kadun varrella on säilynyt vanhoja puutaloja, joista useimmat ovat Suomen ensimmäisen naispuolisen rakennusmestarin Hilda Hongellin suunnittelemia. Jotkut taloista on koristeiltu nk. sveitsiläistyyliin, joka oli yksi 1900-luvun vaihteen muotisuuntauksista.

Ylhäällä mäellä kohoavassa rakennuksessa koulutetaan laivapäällystöä ja oppilaitoksessa on lähes sata oppilaispaikkaa. 

Niin merimiesammatilla kuin -koulutuksellakin on pitkät perinteet Ahvenanmaalla. Jo vuonna 1854 navigointi otettiin osaksi kansakouluopetusta ja vuonna 1868 Maarianhaminaan perustettiin valtiollinen merenkulkukoulu.

Koulu on kehittynyt ajan vaatimusten myötä. Vuonna 1935 perustettiin erillinen koulutuslinja konepäällystöä varten. Nykyinen koulurakennus valmistui vuonma 1939 ja sen on suunnitellut arkkitehti Lars Sonck.

Merenkulkuoppilaitokselta onkin lyhyt matka takaisin terminaalille, josta reitti merelliseen Maarianhaminaan alkoi.

Terminaalissa ei palveluita ole, mutta läheltä löytyy mm. Draken Kebab ja Birka-terminaalia vastapäätä Hotelli Adlonin Pizzeria & Sportsbar. 

Jos Maarianhaminaan tai Ahvenanmaahan haluaa tutustua pyöräillen sijaitsee pyörävuokraamo RO-NO Rent vastapäätä terminaalia. Polkupyörien lisäksi vuokrattavana on veneitä, vesisuksia ja pelastusliivejä. Club One -asiakkaana saat 10 % alennuksen pyörävuokrasta. Edun saat esittämällä Club One -mobiilikortin. Etu voimassa aukioloaikojen mukaisesti vuoden 2021 loppuun saakka.

Maarianhaminan satamassa on vilkasta iltapäivällä klo 13.00 jälkeen, kun Turun ja Tukholman välillä liikennöivät laivat käyvät satamassa. Hyvällä säällä laivojen saapumista ja lähtemistä onkin mukava seurata terminaalin läheisyydestä lähtevältä polulta.

Terminaalilta oikealle päin lähdettessä kävelemään (kartassa siniset pallot) pääsee kulkemaan polkua pitkin Länsirannan mukaisesti. Täällä voi nauttia myös ilta-auringosta. Polun varrella voi istahtaa penkeille tai silokallioille.

Kartalla näkyvän isoimman sinisen pallon kohdalla on hyvä bongata/kuvata Galaxyn ja Baltic Princessin satamassa piipahtamista.

Kuvassa Galaxyn oikealla puolella näkyy rantaa ja polkua, minkä varrelta edelliset kuva on otettu.

Jatkamalla matkaa punaista viivaa pitkin kohti Korrvikin kalasatamaa. Kalasataman eteläpuolelta avautuu näkymä Kobba Klintarin luotsiasemalle ja sataman sisääntuloväylälle. Kesällä Pommernin lähellä sijaistevasta laiturista pääsee veneellä Kobba Klintarille ja sieltä vasta olisikin kiva katsella ohi lipuvia ruotsinlaivoja. Lue lisää Kobba Klintarin tukiyhdistyksen sivuilta.

Lähteenä kävelyreittiin merelliseen Maarianhaminaan on käytetty Ålands TuristFörbundin vuonna 2000 julkaisemaa opasta "Merenkulkukävely - Tutustu Maarianhaminaan kävellen". Reitti on muokattu alkuperäisestä, niin että lähtö ja paluu on terminaalilta.

Ahvenanmaalle saa matkustaa Manner-Suomesta ilman rajoituksia ja karanteeneja. Silja Serenadella päiväksi Maarianhaminaan pääsee 24.6.2021 alkaen aina heinäkuun loppuun saakka. 

Myös reittimatka Helsingistä Maarianhaminaan ja Maarianhaminasta Helsinkiin onnistuvat, jolloin aikaa Ahvenanmaahan tutustumiseen jää hieman enemmän. Ahvenanmaan muista nähtävyyksistä voit lukea omasta postauksesta.

Ahvenanmaalle pääsee edelleenkin myös Turusta aamu- ja iltalähdöillä. Iltalähdöillä laiva pysähtyy Långnäsin satamassa ja aamuvuorolla Maarianhaminassa.

Mitä jos lähtisitkin tänä kesänä lomalle Ahvenanmaalle?