Silja Serende Special - Laivan tulevaisuus?

Tervetuloa mukaan seuraamaan Silja Serenade Special -blogikirjoituksia. Silja Serenaden telakoinnin aikana käydään läpi laivan historia aina suunnittelusta viimeisimpään uudistukseen asti. 

Vuonna 1985 ilmestyneessä Silja Linen asiakaslehti Marinassa mietittiin laivan tulevaisuutta ja miltä näyttää laiva vuonna 2000?

Samaan aikaan Silja Linella pohdtitiin, pitäisikö rakentaa Helsinki-Tukholma -linjalle uudet laivat vai pidennettäisiinkö vuonna 1981 valmistuneita Finlandiaa ja Silvia Reginaa. Pidennystä varten amerikkalainen Val Thornton Design Concepts -toimisto teki konseptisuunnitelman loppuvuodesta 1985.

Suunnitelmien mukaan molempia laivoja olisi pidennetty 28 metrillä, minkä vuoksi ne olisi otettu pois liikenteestä viiden kuukauden ajaksi. Jos hanke olisi toteutunut olisi se maksanut 400 miljoonaa markkaa. Pidennyksen jälkeen Finlandian ja Silvia Reginan hyttikapasitetti olisi ollut lähes sama kuin Silja Serenadella ja Silja Symphonylla.

Pidennyksen sijaan Silja Line päätyi järjestämään vuonna 1986 "Miltä matkustajalaiva näyttää vuonna 2000" -suunnittelukilpailun, minkä tuloksena uudet laivat myöhemmin syntyivät. Kansainvälisessä kilpailussa oli mukana laivasuunnittelijoita ja -arkkitehteja. Mukaan pääsi myös tukholmalainen arkkitehtitoimisto FFNS, joka oli suunnitellut Nackan ostoskeskuksen. Laivasuunnittelusta heillä ei ollut kokemusta.

"Tukholmassa on Nackan ostoskeskus. Se on katettu käytävä, jolla on mittaa 100 metriä ja leveyttä 30 metriä. Se on lähtöpiste Silja Linen uudelle alusajattelulle. Sen perusteella syntyivät Silja Serenade ja Silja Symphony. Alukset poikkeavat tavanomaisesta matkustjalaiva-ajattelusta. Molemmissa on keskellä suuri katettu käytävä, jonka ympärille laiva hytteineen on rakennettu." 

FFNS Arkitekter -toimisto myi idean tällä ja ylläolevalla sisätilaluonnoksella Silja Linelle. Silja Linen silloinen toimitusjohtaja Ralf Sandström kysyi luonnosten esittelyjen jälkeen, onko tällaisia laivoja missään muualla maailmassa ja arkkitehti Ulf Gillbert vastasi, että ei ole. Ja tuon vastauksen kuultua Ralf Sandström ilmoitti, että tällainen laiva halutaan. 

Ihan helposti laivaa ei lähdetty rakentamaan. Jotkut insinöörit sanoivat heti silloin, että konstruktio on mahdoton toteuttaa, jonka jälkeen kokous keskeytettiin. Jonkun ajan jälkeen insinöörit astuivat pikakokouksen pidettyään huoneeseen ja totesivat, että itseasiassa laivan rakentaminen on ehkä sittenkin mahdollista. 

Erilaisia suunnitelmia ja laskelmia sisältänyt esite laivan sisätiloista  julkaistiin sisäisesti vuonna 1987. 

Laivan sivuprofiilin havainnekuvasta ei voinut päätellä mitä kaikkea laivan sisälle oli suunniteltu.

Virallisissa suunnitelmissa oli pitkälti samoja ideoita, mitkä lopulliseen laivaan toteutettiin. Ensimmäisissä suunnitelmissa olleet liukuportaat olivat jo poistuneet havainnekuvista.

Ensimmäisiä pohjapiirroksia Promenadesta, jota silloin kutsuttiin nimellä Galleria. Kuvassa näkyy myös ravintola- ja kokouskansi, minkä yleisjärjestely muistutti pitkälle jo lopullista versiota. (Klikkaamalla kuvaa saat sen suuremmaksi)

Food Court -ravintolassa tarjoiltaisiin perinteisiä voileipäpöydän herkkuja.

Kokousosasto oli suunniteltu keulaan, jotta moottoreiden ja potureiden äänet eivät häiritsisi kokousasiakkaita. Oli myös laskettu että laivan muuttaminen risteilykäyttöön Karibialle maksaisi 40 miljoonaa Suomen markkaa, jolloin kokoustilojen tilalle olisi rakennettu pienempi illanviettopaikka.

Aiemmilla laivoilla alemmilla kansilla sijainneet uima-altaat ja saunat oli suunniteltu samalle kannelle aurinkokannen kanssa. Nämä suunnitelmat oli hyvin pelkistettyjä verrattuna siihen mitä lopputulos oli.

Laivan kaksikerroksinen yökerho oli suunniteltu keulaan. Keulaan oli suunniteltu myös iso panoraamaikkuna, kuten aiemmin valmistuneilla Finlandialla, Silvia Reginalla, Svealla ja Wellamolla.

Tarkoituksena oli rakentaa laivaan ainoastaan kolmen kokoisia hyttejä kahden sviitin lisäksi. Promenaden ansiosta n. 80 % laivan hyteistä tulisi olemaan ikkunallisia ja jokaiselle matkustajalle olisi oma vuodepaikka.

Commodore-hyteille oli määritelty pinta-alaksi 21 m² ja niistä 32:ssa olisi ollut oma parveke ja poreallas ja neljä hyttiä (ilman parveketta) olisi sijainnut keulassa sviittien välissä. Näiden hyttien käyttöön oli suunniteltu myös oma lounge.

Luksushytit (14 m²) olivat suunniteltu yhteensä 130 kappaletta ja ne olisivat jakautuneet useammalle hyttikannelle keulahissien läheisyyteen.

Loput hyteistä olisi ollut 10,5 m² standarihyttejä (567 ikkunalla, 185 ikkunatonta).

Ja autokannen alapuolelle oli suunniteltu kansipaikalla matkustaville erillinen osasto vuodepaikkoineen (250 paikkaa). Lopullisissa suunnitelmissa autokannen alapuollelle rakenttiin neljän hengen Budget-luokan hyttejä (5 m²), joiden suihkut ja wc:t olivat käytävillä.

26.10.1987 Silja Linen suomalainen omistajavarustamo Effoa - Suomen Höyrylaiva Oy allekirjoitti Wärtsilä Meriteollisuus Oy:n kanssa sopimuksen Helsingin ja Tukholman väliselle linjalle tulevan matkustaja-aluksen rakentamisesta. Yhden aluksen tilaushinta oli noin 700 miljoonaa markkaa.   

Wärtsilä Meriteollisuuden kilpailijoina oli myös telakoita Länsi-Saksasta. Neuvotteluiden alkaessa Wärtsilän ja länsisaksalaisten tarjouksen välillä oli useiden kymmeninen miljoonien markkojen ero. Effoan toimitusjohtaja Robert G. Ehrnrooth ei halunnut kertoa lehdistölle kilpailussa mukana olleiden telakoiden nimiä.

Tämän "uuden sukupolven" aluksen toimitus oli määrä tapahtua vuoden 1990 alkupuolella.
Tilausvaiheessa ei aluksen suunnittelun yksityiskohtia paljastettu, ainoastaan tärkeimmät mitat. Laivan pituus tulisi olemaan 200 metriä ja leveys 31,5 metriä. Siihen mahtuisi 2500 matkustajaa, jotka kaikki voitaisiin majoittaa laivan 900 hyttiin. Aluksen autokannelle mahtuisi 450 henkilöautoa tai vaihtoehtoisesti 60 rekkaa.

Samalla Silja Linen ruotsalainen omistajavarustamo Johnson Line Ab allekirjoitti sopimuksen oikeudesta sisaraluksen tilaamiseen ja päätyi  21.3.1988 tilaamana aluksen Oy Svea Line (Finland) Ab:n kautta ja se oli määrä toimittaa keväällä 1991.